Uusi tietokirja valaisee tanssin suhdetta muihin taiteisiin
Tanssi! Kirjoituksia tanssista ja kuvataiteesta on kaikille tanssista kiinnostuneille suunnattu yleistajuinen tietokirja. Se koostuu yhdestätoista aihetta eri tavoin käsittelevästä esseestä.
Kirjoituksia tanssista ja kuvataiteesta -kirjassa esitellään muun muassa tanssin historiaa ja merkitystä modernin murroksen ajoilta, tanssin ja yleensä liikettä kuvaavien taideteosten asettumista tilaan sekä tanssin suhdetta nykymaailman sosiaaliseen ja poliittiseen todellisuuteen.
Tärkeän juonteen muodostaa kysymys tanssin suhteesta muihin, etenkin kuvataiteeseen. Millainen on vanhempien teosten suhde nykytaiteeseen? Entä kuinka tanssia sanallistaa vaikkapa tanssikriitikko?
Kirjan 11-henkinen kirjoittajajoukko koostuu taiteen tutkijoista, tanssikriitikoista ja tanssitaiteilijoista. He tutkivat teksteissään tanssin muotoja tyylien ja tanssivien yksilöiden kautta, historiallisina ilmiöinä, osana identiteettiä tai kulttuuria 1800-luvun lopulta tähän päivään asti. Kirjassa pohditaan tanssin ja liikkeen läsnäoloa kuvataiteessa ja toisinpäin, ja avataan samalla tanssin suhdetta myös moniin muihin taiteenlajeihin, kuten elokuvaan ja kirjallisuuteen.
Tilallisuuden merkityksistä keskusteluun Degas’n maalauksen kanssa
Näkökulmat ovat moninaisia. Tanssintutkija Aino Kukkonen kietoo yhteen tanssin tilallisuuden kysymyksiä modernin ja postmodernin tanssin piirissä. ”Tila voi olla teatteri, rakennus tai muu paikka, jossa tanssia esitetään. Tila voi olla myös ihmisen sisällä: tanssijalla on käsitys tilasta, kun hän liikkuu – hän luo koko ajan tilaa ajatuksissaan ja mielikuvissaan”, Kukkonen kirjoittaa.
Tanssikriitikko, tietokirjailija Hannele Jyrkän ja tanssija Marlon Moilasen teksteissä etsitään tanssin kielellistymistä kirjoituksessa niin katsojan, kokijan kuin tekijän näkökulmasta. Jyrkkä muotoilee esseessään: ”Tanssin katsominen ei ole vaikeaa, tai vaikeampaa kuin minkään muunkaan katsominen, jos on valmis hiukan taipumaan mukana. Kuin vasten kevyttä tuulta, johon voi nojata koko kehonsa painolla, vaikka ei ymmärtäisi kaiken perusteita.”
Venny Soldan-Brofeldt: Tanssijatar, (ajoittamaton)
© Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen
Moilanen kirjoittaa sen sijaan auki tanssijan näkökulmaa: ”Väitän, että perinteisessä tanssista kirjoittamisen asiayhteydessä tanssija-esiintyjän ääni on jäänyt pimentoon – ehkä jopa jotenkin vieraaksi, vaikka tanssija on näyttämöllä esityksen keskiössä.”
”Työskentelen tanssitaiteessa esi- ja alitajuisesta ruumiintodellisuudesta kumpuavien sensaatioiden, tunteiden ja olotilojen kanssa”, Moilanen avaa työskentelyään.
Kirjoittaja, kriitikko – ja alun perin Kansallisoopperan balettioppilaitoksen kasvatti Henna Raatikainen kirjoittaa sen sijaan baletista historiallisena tanssin muotona omakohtaisesti sekä peilaten 1800–1900-lukujen taitteessa eläneen ranskalaismaalari Edgar Degas’n ballerina-aiheisiin.
Raatikainen keskustelee esseessään Degas’n Danseuse á la barre -maalauksen tanssijattarelle: ”Jos tulisit meidän tunnillemme Aleksanterin teatteriin, opettajani pistäisi sinut ruotuun. Pukusi ei tulisi kuuloonkaan. Et tosin edes pääsisi luokallemme, sillä jalkasi linja paljastaa aukikiertosi surkeaksi. Minä katson sinua sängystäni ja tunnen omassa jalassani nilkkasi asennon.”
Muita kirjan kirjoittajia ovat Arttu Merimaa, Riikka Niemelä, Sanna Nyqvist, Hanna Poikonen, Hanna-Reetta Schreck, Riikka Stewen ja Iida Turpeinen.
Tanssi! Kirjoituksia tanssista ja kuvataiteesta liittyy HAM Helsingin taidemuseon Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880–2022 -näyttelyyn, mutta toimii myös itsenäisenä lukemistona. Kirjan on kustantanut Kustannusosakeyhtiö Teos.
