Vähän kreisejä ollaan!

ARTIKKELIT
Sanna Kangasluoma, 22.8.2018

Gruppen Fyra on tehnyt tanssiteatteria omalla tavallaan kaksikymmentä vuotta. Se on hakenut uusia yleisöjä ja yhteistyökumppaneita ennakkoluulottomasti messuilta ja yritysmaailmasta. 20-vuotissyntymäpäiviä juhlitaan syyskuun puolivälissä tuomalla lavalle teoksia vuosien varrelta, lyhytelokuvia ja hulvattomia hahmoja.

Gruppen Fyra sai alkunsa, kun neljä tanssinopiskelijaa teki keikkoja Kalevala-korulle ja muille firmoille vuonna 1998. Elettiin nousukautta, kysyntää oli, ja valmistuttuaan tanssimaisterit Sanna Suonsyrjä (silloin Koskela), Vera Nevanlinna, Jenni Nikolajeff (silloin Laitinen) ja Pia Liski (silloin Tavela) päättivät perustaa ryhmän.

Vera Nevanlinna keksi ytimekkään nimen, jota ei ole tarvinnut muuttaa, vaikka tällä hetkellä ryhmään kuuluu enemmän kuin neljä: tanssijat Tommi Haapaniemi, Kaisu Hölttä, Virpi Juntti, Pia Liski, Jenni Nikolajeff ja Lotta Wichmann.

Turpoo, paisuu ja pau. Kor. Vera Nevanlinna (1997)

Gruppen Fyran omannäköinen tyyli ja tekemisen tapa näkyi jo ensimmäisessä, opiskeluaikojen teoksessa, Nevanlinnan koreografiassa Turpoo, paisuu ja pau. Monessa teoksessa on ollut aina neljä täsmälleen samannäköistä hahmoa: tarkastajat, Paula-tytöt, tanssivat puistotyöntekijät… Ulkoisesti toistensa kopioita, mutta ilmaisevat eri puolia persoonasta.

Ryhmä lähti leikkimään monen tanssityylin perinteisellä asetelmalla, jossa lavalla on joukko täsmälleen identtisiä tanssijoita, kuin samasta muotista valettuja.

”Karikatyyrit ja sarjakuvamaiset hahmot tuli meidän teoksiin jo heti alussa”, kertoo tanssija Pia Liski. ”Se oli visuaalisesti vaikuttavaa ja tietynlaista huomionherättämistä, imagon luomista.”

Vinstnumret är… Kor. Sanna Suonsyrjä 2001. Kuva Riikka Sundqvist.

Toiminta saatiin käyntiin tekemällä tilausteoksia yrityksille – firmakeikkoja oli parhaimmillaan 80 vuodessa. ”Tavallaan me brändättiin itsemme jo tuolloin, vaikkei osattu sitä sanaa käyttää. Meillä oli fanipaitoja ja brändituotteita ja me lähestyttiin yrityksiä ja esimerkiksi kauppakeskuksia suoraan ja tarjottiin ideoita”, Pia Liski kuvailee. ”Kaikki tehtiin itse.”

”Sitten pikku hiljaa alettiin saada myös apurahoja.” Vuoden päästä perustamisesta ryhmä teki ensimmäisen teatterituotantonsa. Se oli Best of Gruppen Fyra.

”Me pelataan populaarikulttuurin ja taidetanssin välimaastossa, on tehty esityksiä kadulle ja kaikenlaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Ollaan löydetty oma tapa tehdä ja toimia, ja samanhenkinen oma porukka”, Pia Liski ja vuonna 2000 mukaan tullut tanssija Tommi Haapaniemi kuvailevat.

On pitänyt löytää keinoja tehdä omaa työtään.

Firmakeikat tarkoittavat useimmiten tilausteoksia erilaisista aiheista tai erilaisiin tilaisuuksiin. Mukana on aina taiteellinen aspekti, tanssiteatterin keinoja käyttävä kerronta. Idea teoksiin voi tulla kummalta puolelta vain.

”Itse pitää olla hirveän aktiivinen – ideoiden suhteen, ja kontaktien.” Pia Liski sanoo että hänen on helppo mennä puhumaan ihmisille ja heitellä ideoita. Hän on osallistunut muun muassa kulttuurimatkailutuote-valmennukseen ja kehittänyt siihen sopivaa konseptia. Ensin rahoitusta ei tahtonut löytyä, mutta sitten löytyi sopiva konteksti ja yhteistyökumppaneita sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta.

Ideoista kannattaa puhua ääneen. ”Ihmiset firmoissa lähtee mukaan yllättävänkin helposti, kun taiteilija avaa omaa ideaansa innostuneena. Siinä on jotain erityistä.”

Uudet koreografit pitävät freesinä

Omia koko illan tanssituotantoja G4 tekee joka vuosi vähintään yhden. Kaiken kaikkiaan kantaesityksiä on ollut noin 25, ja ainakin parinkymmenen koreografin kanssa on työskennelty. Ryhmä on tehnyt myös kolme tanssielokuvaa, ja esityksissä on usein mukana videoita, jotka tuotetaan itse.

Turismi, Paula, Äiti!, Reino ja Aino, Great Expectations, Pitkät piuhat… teosten nimet kertovat paljon.

Great Expectations 2014. Kor. Sonya Lindfors. © Riikka Sundqvist.

”Me haemme rahaa ja työllistämme mielellämme nuoria, vastavalmistuneita koreografeja”, Tommi Haapaniemi kertoo. ”Tulos on toisenlainen kuin jos tekisi koko ajan vain oman porukan kesken.”

”Esimerkiksi Sonya Lindfors teki meille Gr8 XXXpekt8ionz eli Great Expectations -teoksen muutama vuosi sitten”, Haapaniemi jatkaa. ”Näin joutuu – tai siis saa haastaa itsensä koko ajan!”

Antti Lahden (mm. Tanssiteatteri Minimi) ryhmälle tekemä Pitkät piuhat on 2017 ensi-iltansa jälkeen kiertänyt useassa kaupungissa Suomessa ja käynyt vierailulla Latvian Time to Dance -nykytanssifestivaalilla.

Pitkät piuhat. Kor. Antti Lahti 2017. Kuva: Riikka Sundqvist

”Meidän toimintatavalla kertyy paljon keikkakokemusta”, Pia Liski arvioi. ”Me yritetään löytää keinoja pyörittää samaa proggista enemmän, erilaisille yleisöille.”

Keikkailu omilla ja tilausteoksilla mitä erilaisimmissa tiloissa on muokannut ryhmästä ketterän. ”Me nähdään nopeasti, mikä toimii tai mitä ei kannata tehdä.”

Viime vuonna tuli yllättäen yhteydenotto UEFA:lta.

”UEFA kysyi meiltä oheisohjelmaa Helsingin konferenssiinsa. Me ideoitiin ja tuotettiin nopealla aikataululla jalkapalloaiheinen vaihtopenkkitanssi.”

”Parikymmentä vuotta yhdessä tekemistä on kasvattanut meidät yhteen niin, että uskalletaan lähteä nopeisiinkin juttuihin mukaan”, Pia Liski toteaa. ”Luotetaan toisiimme, ilman sitä homma ei toimisi.”

Töitä saa paiskia

Gruppen Fyra on saanut harkinnanvaraista toiminta-avustusta Taikelta vuodeksi kerrallaan. Pia Liski suhtautuu varovaisen optimistisesti vapaan kentän rahoitusuudistukseen, jos vihdoin olisi mahdollista saada päätös avustuksesta jopa kolmelle vuodelle.

”20 vuotta on joutunut jännittämään aina tammikuuhun asti, mitä rahaa saadaan”, Pia Liski tuskailee. ”Kun rahoitus varmistuu turhan myöhään, ihmisten on pitänyt ehkä tehdä jo muita päätöksiä, tilat on varattu, eikä sitten pystytäkään toimimaan suunnitellusti.”

”Usein kestää pari kolme vuotta suunnittelua ja sopimista jonkun projektin kanssa ennen kuin se toteutuu. Kolmevuotinen olisi tervetullut, ideoitahan meillä on moneksi vuodeksi.”

Gruppen Fyra on ollut uskollinen omalle toimintatavalleen alusta lähtien. Esimerkki on kannustanut myös muita olemaan rohkea ja toimimaan juuri niin kuin itsestä oikealta tuntuu, vaikkei se aina olisi helppoa.

Gruppen Fyra: DesignArtMAJA 2017. Kuva: Riikka Sundqvist

Laura Pietiläinen (alias Michaela The Queen of Fucking Everything) on saanut Gruppen Fyralta tukea omassa designia, tuoksuja, musiikkia ja tanssia yhdistävässä taiteessaan. ”Gruppen Fyrassa on parasta kekseliäisyys, jolla tanssitaidetta kytketään yllättäviinkin ympyröihin. Se on harvinaista. Inspiroidutaan ja ollaan luovia kokonaiselämyksen tuottamisessa. Kun juttelin Pian kanssa, hänestä huokui sellaista energiaa ja intoa, että uskalsin lähteä tekemään tanssia mun tavalla, Michaelan kautta.”

”Töitä saa paiskia”, muistelee Pia Liski viime vuoden DesignArtMAJA-projektia Helsingin Kalasatamassa. ”Välillä itsekin ihmettelee, mitä mä nyt tämmöstä keksin, hirvee homma, tanssin puistossa 10 päivää – saa olla kyllä viimeinen kerta!”

”Vähän kreisejä ollaan!”


Tulossa: 

Pitkät piuhat
Turussa 8.9.2018 klo 15 ja 19.
Helsingissä Kaapelitehtaan Turbiinisalissa 11–12.9.2018 klo 19.

GRUPPEN FYRAN 20-VUOTISJUHLAGAALA
14.–15.9.2018 klo 19 Kaapelitehtaalla Turbiinisalissa
Hittiteoksia vuosien varrelta, hulvatonta menoa, lyhytelokuvia, yllätysvierailijoita, hassuja hahmoja ja juhlahumua. Menossa mukana Gruppen Fyran tanssijat Jenni Nikolajeff, Tommi Haapaniemi, Pia Liski, Virpi Juntti, Kaisu Hölttä ja Lotta Wichmann sekä ryhmän tanssijoita vuosien varrelta + vierailijoita.