Väitös: Nykytanssin arvonmuodostus syntyy katsojan, esityksen ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa

ARTIKKELIT
Emma Vainio, 13.1.2022

Väitöskirjatutkija Saara Moisio tutkii, kuinka nykytanssin arvo muodostuu katsomiskokemuksessa. Tutkimus haastaa näkemystä, että taiteen arvon pitäisi olla mitattavissa. Arvon muodostuminen tapahtuu jatkuvana, monisyisenä prosessina katsojan ja taidemuodon välillä.

Tutkimuksessa haastateltiin muun muassa Sari Palmgrenin Licking Things -teoksen katsojia © Uupi Tirronen

Tutkimuksessa haastateltiin muun muassa Sari Palmgrenin Licking Things -teoksen katsojia © Uupi Tirronen

Nykytanssin katsojakokemusta on tähän mennessä tutkittu Suomessa vähän, lukuun ottamatta joitakin suppeiksi jääneitä selvityksiä. Saara Moisio väittelee aiheeseen liittyen Helsingin yliopistolla 28. tammikuuta. ”Usein puhe tanssitaiteesta pyörii asiantuntijoiden, taiteilijoiden itsensä tai kriitikoiden tuottamana. Koin kiinnostavaksi, miten yleisö siitä puhuu”, hän summaa.

Moisio haastatteli väitöskirjansa pohjatyönä yhteensä 21 tanssin katsojaa. Tapaustutkimuksissa käsitellään katsojien kokemuksia kolmen suomalaisen tanssitaiteilijan esityksistä: Maija Hirvasen Epic Failing (Zodiak – Uuden Tanssin Keskus 2015), Tero Saarisen Breath (Tero Saarinen Company 2018) ja Sari Palmgrenin ja työryhmän Licking Things (Täydenkuun tanssit -festivaali 2018).

Tutkimuksen idea lähti liikkeelle Ice Hot Helsingissä 2012

Tutkimuksen aihe, arvonmuodostuksen dynaamiikka katsojakokemuksessa, syntyi ja sai lopullisen muotonsa tutkimuksen edetessä.

”Alun perin kiinnostuin aiheesta, kun olin vapaaehtoisena töissä tanssialan Ice Hot Nordic Dance Platform -tapahtumassa Helsingissä vuonna 2012. Siellä järjestettiin paneelikeskustelu laadusta tanssitaiteessa – ja esiin nousi moneen otteeseen, että laatu syntyy nimenomaan katsojan kokemuksessa”, Moisio kertoo.

”On kiinnostavaa, kuinka katsoja kokee esityskokemuksen arvon ja merkityksen itselleen, alkaa sitä myötä muodostaa suhdetta taidemuotoon ja arvostamaan sitä kokonaisuutena. Kyseessä on jatkuvasti muokkautuva, dynaaminen prosessi, joka kehittyy sitä mukaa, mitä enemmän katsoja näkee esityksiä.”

Voiko taiteen arvoa mitata?

Viime aikoina on puhuttu paljon taiteen arvosta, sen arvottamisesta ja vaikuttavuudesta. Miten ja minkälaisilla mittareilla arvoa voisi mitata, jotta saataisiin esimerkiksi osoitettua, että taiteen julkinen tuki on kannattavaa, ja että sitä tulisi lisätä?

Saara Moisio © Sanni Martiskainen

Saara Moisio © Sanni Martiskainen

”Näen, että taiteen arvon mittaaminen ei ole pidemmän päälle kovin hyödyllistä: ei ole mahdollista yksinkertaisesti määritellä, mikä on tanssitaiteen arvo yhteiskunnassa. Sen sijaan arvon muodostuminen olisi tärkeää ymmärtää jatkuvana prosessina, jonka kautta katsojat pyrkivät löytämään itselleen merkityksellisiä kokemuksia”, Moisio muotoilee.

”Arvonmuodostuksen prosessin ymmärtäminen on tärkeämpää kuin arvon mittaaminen, koska kun prosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä ymmärretään, on helpompi pyrkiä vaikuttamaan tanssitaiteen merkityksen ja arvon toteutumiseen.”

Arvonmuodostuksen prosessin ymmärtäminen on tärkeämpää kuin arvon mittaaminen

Väitöskirjassaan Moisio kehittää mallin arvonmuodostuksen dynamiikan ymmärtämiseksi katsojakokemuksissa. Mallissa on neljä keskeistä ulottuvuutta, joiden välillä katsoja tasapainoilee: odotus vaikuttumisesta, itsensä kehittäminen, tuttuus ja tunnistettavuus sekä suhteen muodostus. 

Samalla tutkimus avaa sitä, miten katsojat ymmärtävät nykytanssia, minkälaisia tuntemuksia ja tunteita se heissä herättää ja miten he näiden pohjalta teoksia, taiteilijoita ja esityksiä arvottavat ja arvostavat.

“Mihin taiteilijat pystyvät? Pystyisinkö minä?”

Tutkimuksessa nousee myös esiin, että tanssin kokeminen on monesti katsojalle kehollinen kokemus, eräänlaista omien kykyjen ja kyvyttömyyksien kanssa tasapainoilua: mihin taiteilijat pystyvät? Pystyisinkö siihen itse?

Sari Palmgren: Licking Things (2016) © Uupi Tirronen

Sari Palmgren: Licking Things (2016) © Uupi Tirronen

”Ihmiset haluavat kokea jotakin, joka meihin vaikuttaa ja joka koetaan merkityksellisenä itselle. Taiteen kulutuksen merkitys ihmiselle on pitkälti se, että kun taidemuotoon, taiteilijoihin tai vaikka esityspaikkaan muodostuu suhde, pystymme  kehittämään identiteettiämme ja suhdetta omaan itseemme.”

Kehitämme katsomossa identiteettiämme ja suhdetta omaan itseemme

Moisio toteaa, että nyt kun esityksiin pääsemistä on useaan otteeseen rajoitettu, puhe on pyörinyt lähinnä taiteilijoiden tuen ja tanssin rahoituksen ympärillä. ”Monesti on unohtunut, miten korvaamaton merkitys esityksissä käymisellä on niille lukuisille ihmisille, jotka istuisivat katsomoissa.”

Saara Moision Teatteritieteen väitös Balancing Acts in Spectatorship – Dynamics of Value Creation in Audience Experiences of Contemporary Dance tarkastetaan Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 28.1.2022 klo 12. Vastaväittäjänä toimii professori Ben Walmsley (University of Leeds) ja kustoksena professori Hanna Korsberg (Helsingin yliopisto).

Pandemiatilanteesta johtuen väitöstä voi seurata etänä Zoomissa. Väitöskirja on luettavissa ja ladattavissa kymmenen päivää ennen väitöstilaisuutta täällä.