Välittäjäporrasta ja tuottajan työnkuvaa kehittämässä – Sanja Kulomaan blogi

ARTIKKELIT
Sanja Kulomaa, 4.6.2019

Sanja Kulomaa, Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskusten välittäjäportaan kehittämishankkeessa työskentelevä tuottaja kertoo blogissaan parin ensimmäisen kuukauden kokemuksista, haasteista ja opeista.

Sanja Kulomaa © Annika Rousu

”Siitä on nyt aika tarkalleen viisi kuukautta, kun huomasin, että Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskukset hakivat välittäjäportaan kehittämishankkeeseensa tuottajia. Ollakseni aivan rehellinen, olin jo hyvä tovi sitten päättänyt, että työni tällä kentällä oli tehty. Ei siksi, että olisin kyllästynyt vaan siksi, että työn tekemisen tavat olivat kestämättömiä. Päätin kuitenkin, että tämän mahdollisuuden haluan vielä katsoa. Jos saisin paikan, ilmoituksen mukaan luvassa olisi kaksi vahvaa taustaorganisaatiota, kaksi kollegaa ja esimies. Luksusta, joka tuntui utopialta. Ja nyt tuo utopia on totta.

Aloitimme työmme huhtikuussa, jonka jälkeen hommat lähtivät vauhdilla liikkeelle. Kalenterit täyttyivät heti juhannukseen saakka eikä aamuisin ole tarvinnut miettiä, mihin tehtävään tarttuisi. No, mikä sitten on muuttunut? Kiirehän meillä oli aiemminkin.

Meillä on suunta, tavoitteet ja ennen kaikkea aikaa toteuttaa ja kehittää työtämme parhaalla mahdollisella tavalla

Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin se, että vaikka työtä on riittävästi, meillä on nyt sen lisäksi myös suunta, tavoitteet ja ennen kaikkea aikaa toteuttaa ja kehittää työtämme parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi hankkeen suomista eduista on se, että saamme rauhassa rakentaa kestävää pohjaa uudenlaiselle toiminnalle ja miettiä, minkälainen malli palvelisi niin taiteilijoita kuin meitä tuottajia tulevaisuudessa parhaiten. Koska yhdessä tässä ollaan ja samaan maaliin tähdätään.

Tähän mennessä olemme purkaneet atomeiksi tuottajan työtä – sitä miten työtä on aiemmin tehty, ja sitä, miten tulevaisuudessa voisi olla järkevää ja kestävää toimia. Olemme kirjanneet ylös pienimmätkin työtehtävät, mallintaneet prosessit ja pohtineet, mitä tarkoitusta kukin tehtävä palvelee. Onko jotain mitä voisi kokonaan poistaa ja mitä täytyy ehdottomasti säilyttää? Missä kohtaa voisimme tehostaa toimintaa? Entä minkälaisella hinnalla tuottajan palveluita on mahdollista myydä taidekentällä?

Kävimme läpi myös kaikkia niitä tehtäviä, joita olemme tehneet, mutta joita meidän ei olisi ollut järkevää tehdä. Lista oli loputon. Se sisälsi asioita mm. muistotilaisuuden järjestämisestä vaatteiden silitykseen. Aika nopeasti totesimme, että tanssi- ja sirkuskentän jo valmiiksi niukkoja tuotantoresursseja on tulevaisuudessa turha käyttää tällaisiin asioihin, kun tavoitteena on edistää taiteen mahdollisuuksia saada lisää näkyvyyttä, lisää yleisöjä ja taiteilijoille parempia työtilaisuuksia.

Meille on syntymässä kokonaan uusi malli toimia taiteilijoiden kanssa yhteistyössä ja edistää kentän mahdollisuuksia niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

Tässä konseptointityössä meitä on haastanut Storyboundin Elli Mäkilä. Elli on tullut tomuttamaan ajatuksiamme, ja hiljalleen vanhojen toimintatapojen alta alkaa näkyä uutta. Meille on syntymässä kokonaan uusi malli toimia yhä paremmin taiteilijoiden kanssa yhteistyössä ja edistää toimintakenttämme mahdollisuuksia niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Vaikka olemme vasta alussa, työllämme on nyt raamit ja keskitymme oikeisiin asioihin ja se jos mikä tuntuu hyvältä. Tulevaisuudessa pyörää ei siis tarvitse keksiä joka kerta uudelleen. Välittäjäportaan kehittämishanke antaa meille nyt rakenteet ja aikaa, jotta tämä kaivattu muutos saadaan vihdoin valmiiksi.

Sen lisäksi, että olemme saaneet myös ulkopuolista apua, saamme nyt myös päivittäin apua toisiltamme. Rinnallani istuu kaksi upeaa tuottajakollegaa sekä projektipäällikkö, jotka osaavat näyttää suuntaa silloin, kun minun kompassini vasta etsii sitä. On ilahduttavaa mennä joka aamu töihin ja olla innoissaan siitä mitä saa tehdä.

Vaikka paineensietokyky ja joissakin tilanteissa myös selviytymiskyky ovat tuottajan työn kannalta tärkeitä ominaisuuksia, työ ei voi jatkuvasti olla vain sitä. Silloin ei synny mitään uutta eikä järkevää. Sen huomaa erityisen kirkkaasti nyt, kun on ollut mahdollisuus astua totuttujen toimintatapojen ulkopuolelle. Täytyy olla myös aikaa ajatella, kehittää ja optimoida. Kun työ muuttuu pelkästään selviytymiseksi niukoista resursseista, puuttuvista prosesseista ja vääränlaisista rakenteista johtuen, on soppa valmis. Muistan aiemmassa elämässäni miettineeni tuhanteen kertaan sitä, kuinka olisi ihana istua asioiden äärelle kunnolla ja kehittää niitä, jotta tulevaisuudessa työn tekeminen voisi olla järkevämpää, tavoitteellisempaa ja tehokkaampaa. No nyt me saamme, kiitos opetus- ja kulttuuriministeriön.

Sen lisäksi, että kehitämme välittäjäportaan toimintaa kentällä tiimimme ja ulkopuolisten sparraajien kesken, kehitämme sitä luonnollisesti myös yhteistyössä taiteilijoiden kanssa. Ihailtavan moni rohkea taiteilija on ollut meihin jo yhteydessä ja lähes kaikkien kanssa olemme ehtineet jo istumaan alaskin. Suunta on siis oikea ja seuraavaksi on aika siirtyä palvelutuotteiden konseptoinnista ja hinnoittelusta asiakkaiden pariin ja kokeilla uusia malleja käytännön työssä.”

Sanja Kulomaa

Sanjan lisäksi Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskusten välittäjäportaan kehittämishankkeessa työskentelevät tuottajat Anni Hiekkala ja Nea Granlund sekä projektipäällikkö Riitta Aittokallio.