Verkottumismatka Jokohamaan koettiin monin tavoin onnistuneeksi – Tatsuro Ishiin luento japanilaisesta nykytanssista teki vaikutuksen TPAM-osallistujiin
Joukko suomalaisia tanssin ja sirkuksen ammattilaisia osallistui helmikuussa 2020 Jokohamassa järjestettyyn Tokyo Performing Arts Meeting -tapahtumaan (TPAM) yhdessä Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskusten kanssa. Tanssitaiteilijat Milla Virtanen ja Tanja Råman sekä toiminnanjohtaja Marjo Pyykönen kertovat blogissa, millainen kokemus TPAM oli heille.
TPAM-opintomatkalaiset
Marjo Pyykönen (toiminnanjohtaja / Carl Knif Company, Helsinki): “Koskaan ei voi tietää, missä tapahtuu oman työn kannalta merkittävä tapaaminen”
Olen työskennellyt Carl Knif Companyssa reilun vuoden. Viime vuonna pohdimme, miten toimintaa voidaan jalostaa ja loimme uuden strategian, johon sisältyy vahva panostus kansainvälisen työn kehittämiseen.
Olen toiminut esittävän taiteen kentällä vuosia ja kansainvälisessä toiminnassa myös muilla aloilla vielä paljon kauemmin, mutta koskaan ei sillä(kään) saralla ole valmis. Aina voi oppia uutta ja pohtia, miten omaa työtään kehittää ja osaamistaan päivittää. Tanssin ja sirkuksen tiedotuskeskukset järjestivät kaksipäiväisen vientivalmennuksen marraskuussa 2019, mikä toimi orientaationa myös TPAM-matkalle. Valmennus oli antoisa, se muistutti aiemmin opituista asioista ja toisaalta haastoi miettimään uusia näkökulmia.
Aasia on Carl Knif Companyn toiminnalle keskeinen kohde, joten omat tavoitteeni TPAM-matkalle olivat selkeät: Haemme companyn teoksille esiintymismahdollisuuksia ja uusia yhteistyökumppaneita. Meillä on muutama ”tuote”, joita tarjoamme ja joista oli hienoa päästä kertomaan Jokohamaan.
Edellisestä käynnistäni TPAM:ssa oli ehtinyt kulua jo seitsemän vuotta, mutta siitä oli jäänyt niin hyviä muistoja, että odotin lähtöä innoissani. Sain sovittua muutaman tärkeän tapaamisen etukäteen ja speed networking -arvonnassa onni suosi viidellä 10 minuutin henkilökohtaisella pitchauksella.
TPAMissa tapahtumapaikat ovat kompaktisti kävelymatkan etäisyydellä toisistaan. Myös hotelli sijaitsi lähietäisyydellä. Ajankäytön kannalta järkevää ja siirtymiset oli helppo aikatauluttaa. Ihmiset tuntuivat olevan jotenkin rennompia ja helpommin lähestyttäviä kuin monissa muissa esittävän taiteen tapahtumissa. Ehkä se johtuu siitä, ettei TPAM ole messutapahtuma, siellä kyllä myydään ja ostetaan, mutta yleistunnelma on erilainen. Ohjelmassa oli paljon erilaisia esittelytilaisuuksia, Group meetings, joista oli helppo poimia eniten kiinnostavat tilaisuudet.
Suomen ja Norjan järjestämä Hei! Moi! -aamiaistilaisuus keräsi 60 hengen tilaan yli 100 kuulijaa. Sekä suomalaiset että norjalaiset pitchasivat viidessä minuutissa omaa toimintaansa. Varmasti matkan jännittävin osuus, mutta kaikki suomalaiset selviytyivät hienosti.
Viikon aikana oli paljon tanssiesityksiä. Tanssin genren alle mahtuu esityksiä laidasta laitaan. Vaikuttavin teos oli Performance Troupe TAIHENin Sandbox Bento. Teoksen esiintyjät ovat vammaisia ja fyysinen ilmaisu on hyvin erilaista, kuin mikään aiemmin näkemäni.
Yksi viikon mielenkiintoisimmista hetkistä oli emeritusprofessori, tanssikriitikko Tatsuro Ishiin luento ”An overview of contemporary dance in Japan”. Reilu puolitoistatuntinen japanilaisen tanssin parissa meni kuin siivillä kuunnellen herrasmiestä, jonka joka sanasta huokui viisaus ja sivistys.
Viimeisenä päivinä vierailimme Tokiossa kolmessa teatteritalossa, joka sen lisäksi että oli tervetullut lisä viikon ohjelmaan, avasi ohjelmistojen valintaprosesseja eri taloissa.
TPAM-matka todella kannatti tehdä. Oli hienoa tavata vanhoja tuttuja ja paljon uusia ihmisiä – lukemattomia hyviä, kiinnostavia keskusteluja. Koskaan ei tiedä, missä tapahtuu oman työn kannalta merkittävä tapaaminen. Se voi olla vaikka kadun kulmassa, kun törmäät tuntemattomaan ja googlemapsissa sattuu olemaan sama päämäärä. Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen.
Iso haaste alalla on ihmisten suuri vaihtuvuus. Joku, jonka kanssa on aloitettu yhteistyön suunnittelu, on siirtynyt toisiin tehtäviin ja tilalle on tullut uusi henkilö, jonka linjaus ja tavoitteet saattavatkin olla aivan toisia kuin edeltäjän. Aika siis näyttää, miten paljon suunnitelmista konkretisoituu ja mitä muuta niistä voi syntyä.
Kiitos mainiolle matkaseuralle. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia tavoitteita!
© Milla Virtanen
Milla Virtanen (tanssitaiteilija, Oulu): ”Japanin opintomatka oli minulle ihana, inspiroiva, antoisa, outo, mielenkiintoinen ja sakuran tuoksuinen kokemus”
Keskityin matkan aikana tutustumaan ja luomaan suhteita erityisesti japanilaisiin tanssitoimijoihin. TPAM-ohjelman Speed networking -tilaisuuksissa tapasin sekä teatterijohtajia että residenssitalojen edustajia. Kohtaamiset olivat mielenkiintoisia ja antoisia, vaikka en onnistunutkaan tapaamaan ihan kaikkia etukäteen listaamiani toimijoita. Tämä johtui varmasti ainakin osin suuresta sähköpostien määrästä, jonka joukkoon tapaamisehdotukset TPAM:n kaltaisten kansainvälisten tapahtumien alla helposti hukkuvat.
Myös tapahtuman klubi-illat tarjosivat mahdollisuuden verkostoitumiselle. Koin baarissa minglailun haastavaksi, vaikka TPAM:n tunnelma näyttäytyi minulle lempeämpänä ja rennompana kuin Saksan Düsseldorfissa järjestettävä Tanzmesse, johon osallistuin vuonna 2016. Mietin paljon omaa tapaani työskennellä suhteessa tavoitteelliseen verkostoitumiseen ja oman työn myymiseen, jotka koen ajoittain haastavaksi – tässäkin yhteydessä tuottajasta voisi olla apua.
Matkan aikana näin esityksiä ja kävin kuuntelemassa luentoja sekä TPAM:ssa että samaan aikaan järjestetyissä Hot Pot- ja Fringe-katselmuksissa. Tanssikriitikko Tatsuro Ishiin luento ”An Overview of Contemporary Dance in Japan”, joka käsitteli japanilaisen nykytanssin syntyä, oli minulle reissun ehdoton kohokohta. Olin erittäin vaikuttunut upeasta luennosta, jonka aikana näimme mm. pätkiä japanilaisista esittävien taiteiden teoksista.
Matka vahvisti jälleen kerran käsitystä siitä, että kansainvälisten suhteiden luominen ja vahvistaminen vaativat aikaa. Tiedotuskeskuksen opintomatka mahdollisti ensimmäisen askeleen ottamisen, jonka myötä tunnen paremmin japanilaista tanssin kenttää. Ihmisten tapaamisen ja esimerkiksi residenssitahoihin tutustumisen myötä niihin hakeminen Suomesta käsin on tulevaisuudessa helpompaa.
Opintomatkan aikana tutustuin myös muihin reissulle osallistuneisiin suomalaisiin tanssin ja sirkuksen ammattilaisiin. Opintomatkalla koin vahvasti olevani osa ryhmää ja suomalaista tanssinkenttää, joka teki matkakokemuksesta erityisen tärkeän.
