Virtuaalisten näyttämöiden asema esittävien taiteiden tulevaisuudessa

ARTIKKELIT
Vilja Byström, 10.6.2020

Esittävien taiteiden ammattilaisverkoston IETM:n julkaisema raportti avaa keskustelua taiteen ja digitaalisuuden suhteesta sekä tekijöiden että päättäjien näkökulmasta.

© Andy Holmes

IETM:n virtuaalista läsnäoloa ja poikkeusajan online-esityksiä tutkivassa artikkelissa esitellään seitsemän kohdan kautta, mitä poikkeustilan vauhdittama digitalisoitumisen aalto on tuonut esittävien taiteiden alalle. Raportti selvittää, mitä viime aikojen kokemuksista voidaan oppia kentällä, jonka vuorovaikutus perustuu pääasiassa livenä tapahtuviin esiintyjän ja katsojan välisiin kohtaamisiin.

Esiintyjän ja yleisön välinen yhteys on noussut taiteilijoiden huolenaiheeksi. Kuinka pitkälle tämä tavanomaisesti samassa tilassa jaettu kokemus voidaan siirtää virtuaalimaailmaan? Entä edistävätkö uudenmuotoiset tapahtumat esittävien taiteiden saavutettavuutta?

“Jotta digitaalisen alustan tarjoamat mahdollisuudet pystyttäisiin hyödyntämään luovassa prosessissa sekä teoksen markkinoinnissa mahdollisimman hyvin, tulisi sen käyttö ottaa huomioon jo teoksen tuotantoprosessin alussa”, tanssitaiteilija Tanja Råman arvioi.

Tuotantotapojen lisäksi pandemia-aika ja ilmastokriisi ovat saaneet sekä yksittäiset taiteilijat että ryhmät miettimään kiertämisen kuluttavuutta. Råman on kehittänyt ekologista kiertuemallia jo vuodesta 2014 lähtien ja tuottanut kolme kansainvälisesti kiertävää teosta kestävän kehityksen periaatteilla. Näissä hän on työllistänyt paikallisia esiintyjiä ja kussakin vierailukohteessa teos on sisällöltään sovitettu kulttuurilliseen ja kielelliseen kontekstiin. Råmanin mukaan “tällainen kiertuemalli synnyttää ainutlaatuista vuorovaikutusta, jolla uskon olevan pitkäaikaisia vaikutuksia kaikkiin osapuoliin”.

Kestävyyteen perustuvan liikkuvuuden suunnittelu on nyt edessä useilla tekijöillä ja organisaatioilla. Myös Råman kokee, että yhteistyö ja yhteisten esitysten luominen voi kehittyä myös verkossa, ilman matkustamista. “Koen, että suuret kiertävät esittävän taiteen ryhmät ovat kuin kuoleva dinosaurusten laji. Ilmastonmuutoksen myötä suurten ryhmien kiertueet eivät ole enää perusteltuja. Uskon, että tulevaisuudessa tulee kehittymään uusia, kevyempiä kiertämisen muotoja, joissa ihmisten sijaan liikkuu konseptit”, hän arvelee.

Mitä esittävän taiteen sisältöä voi tuottaa tulevaisuuden digialustoille?

Yleisökokemuksen lisäksi virtuaaliesitysten taloudellisia vaikutuksia ei ole vielä tutkittu kattavasti ja moni toimijoista ei välttämättä tiedä, pystyvätkö he saamaan niistä uusia tulonlähteitä. Raportti kertoo että taiteilijat ja kulttuuriorganisaatiot ovat saaneet eri suunnista kannustusta jakaa teoksiaan verkossa – vaikka ilmaiseksi.

On epätodennäköistä että pelkistä virtuaalialustoista tulisi esittävien taiteiden uusi koti. On myös selvää, että niiden talousrakenne ei voi hyötyä tilanteesta samalla tavalla kuin joillakin muilla taiteen aloilla, esimerkiksi audiovisuaalisiin sisältöihin verrattuna. Jos esittävät taiteet siirtyvät virtuaaliseen sisältöön panostaen kohti uusia kaupallisia toimintamalleja, on sillä voimakas vaikutus alojen talouteen, joka pohjautuu tällä hetkellä suurelta osin julkiseen rahoitukseen. Internetiin on viime aikoina jaettu runsaasti eri sisältöjä, mikä on osaltaan johtanut taiteilijan työn arvon heikentymiseen. Esittävien taiteiden ala ei ole vielä valmistautunut muutokseen. Jos päätöksentekijät ottavat nopean digisisältöihin keskittämisen uudeksi tulevaisuusstrategiaksi, voi kenttä sen kärsiä vaikutuksista.

Suomessa Alfred Kordelinin säätiö oli tiettävästi ensimmäinen, joka julkaisi erityisen ‘Kulttuurin digiloikka’ apurahahaun keväällä. IETM:n jäsenistön keskuudessa kumpuaa myös huoli siitä, mitä päätöksentekijät Euroopassa tekevät. Jos esittävien taiteiden digialustoille siirtyminen otetaan kehityksen kärkihankkeeksi, iso osa töistä ja tekijöistä karsiutuu pois joukosta. Julkaisu tuo esille, että taiteilijoilta itseltään tulisi kysyä, minkä tyyppistä sisältöä he haluavat tuottaa digitaalisille alustoille. Tässä on varmasti eroja isojen tuotantotalojen ja yksittäisten toimijoiden kesken, joilla on  erilaiset mahdollisuudet kehitystyöhön.

Katsojakokemuksen eri muodot

Tanssin ja muiden esittävien taiteiden kentällä esitysten katsominen ja niihin yhdessä osallistuminen luo yhteyksiä ja ymmärrystä ihmisten välille. Jaetussa fyysisessä tilassa tapahtuvaa kokemusta on mahdotonta korvata pelkällä digitaalisella läsnäololla. Kuten raportti toteaa, live-esityksiä ei ole tehty laitettavaksi tauolle tai katsottavaksi uudelleen kerta toisensa jälkeen. Virtuaalisessa ympäristössä niiden uniikkius kärsii – tekijän ja kokijan väliin tulee ylimääräisiä välikappaleita.

Yleisösuhteiseen liittyvistä haasteista huolimatta digitaaliset sisällöt voivat toimia innoittajana taiteen pariin uusien yleisöjen keskuudessa. Kansallisoopperan ja -baletin digitaalisen viestinnän asiantuntija Emilia Vähätalo on ollut ilahtunut seuratessaan Stage24 virtuaalinäyttämön kävijätietoja: “Analytiikka kertoo että sivuillamme vierailee entistä enemmän kävijöitä ympäri Suomen. Myös sosiaalisen median kautta saamamme palaute on ollut hyvää. Käynnistimme hiljattain kävijäkyselyn kevään esitysten osalta“, hän kertoo.

Suomessa osalle alan toimijoista digitaalisten sisältöjen tuottaminen ja jakaminen on entuudestaan vakiintunutta toimintaa. Esimerkiksi Kansallisoopperan – ja baletin Stage 24 -palvelun esitystallenteet ja suoratoistolähetykset ovat pyörineet jo pidempään. Tallenne- ja tapahtumatuottaja Mikko Hannukselan mainitsee, että vaikka suora lähetys on kustannustehokas ja ekologinen, se tuskin tulevaisuudessakaan kilpailee tavallisen esityksen kanssa.  Hänen mukaansa striimaaminen palvelee yleisöä ympäri Suomen mutta taiteellisesti ja teknisesti korkeatasoisimman esityksen tekemiseen Kansallisoopperan – ja baletin oma näyttämö tarjoaa parhaat puitteet.

“Live-esitykset kuvataan niin, kuin istuisit itse katsomossa. Pyritään siis olemaan mahdollisimman realistisia niin, että katsojan kokemus ei olisi täysin erillinen”, Hannuksela lisää.

Digitaalisilla alustoilla lähetetyt esitykset saattavat laajentaa yleisöpohjaa, mutta samaan aikaan ne sulkevat pois tiettyjä, esimerkiksi paikkasidonnaisia tai immersiivisiä esityksiä. Kevään aikana Stage 24:ssa esitetyt tallenteet ja keskustelut ovat olleet Kansallisoopperalle ja -baletille tapa ilmoittaa edelleen olevansa olemassa katsojia varten. He muiden alan toimijoiden joukossa toivovat, että live-esitykset jatkuisivat syksyllä normaaliin tapaan.

IETM:n julkaisun kaikki seitsemän avainkohtaa päättyvät samaan lopputulokseen siitä, että esittävien taiteiden digisisällöt onnistuvat vain taiteilijoiden itsensä kehittämänä. Nykyhetken haasteena onkin ylläpitää esittävien taiteiden asema yhteiskunnassa ja muodostaa vaikuttava, tekijöiden etua valvova tulevaisuusstrategia. Toive päästä takaisin tavalliseen esityssuunnitelmaan on selvä.

On tärkeää, että esittävien taiteiden ammattilaisten työtä tuetaan erilaisin ratkaisuin tulevinakin aikoina. Tarvitaan täsmällinen visio siitä, miten ala palaa jaloilleen muutostilanteen jälkeen.