Yhteisöllinen kokemus Täydenkuun tansseilla

ARTIKKELIT
Katarina Lindholm, 15.8.2017

Tämän vuoden Täydenkuun tansseilla asetuttiin hyvän elämän kysymysten äärelle. Mistä hyvinvointi koostuu, miten kohtaamme toisemme ja kuuntelemme itseämme, mitä toivomme elämältä, mitä voimavaroja meillä on.

Neljän festivaalipäivän aikana näytöksiin, työpajoihin ja muuhun oheisohjelmaan osallistui yli 2000 festivaalikävijää.

Hyvän elämän ja hyvinvoinnin teema oli festivaalin taiteelliselle johtajalle Kirsi Törmille itsestään selvä lähtökohta, jonka pohjalta hän lähti etsimään ohjelmasisältöä. Törmi on pitkän taiteellisen uransa lisäksi kouluttanut ja luennoinut taiteesta ja hyvinvoinnista sekä väitellyt tanssitaiteen tohtoriksi 2016 aiheesta ”Koreografinen prosessi vuorovaikutuksena”, jossa pohditaan myös taiteilijan vastuuta sekä eettisiä kysymyksiä.

Avajaispuheessaan Törmi kertoi etsineensä hyvää elämää myötätunnon suunnalta. ”Kuinka kohtelen toisia ihmisiä, kuinka kohtelen itseäni. Pysähtyminen, hiljentyminen, oman itsen kuunteleminen on edellytys toisen kohtaamiselle.”

Festivaalin aineksista kehkeytyi erityisen intiimi, lämminhenkinen ja yhteisöllinen kokemus. Esityksissä muun muassa kuljettiin yhdessä, tanssittiin sateessa ja kohdattiin toisiamme, huumoria, leikkiä ja räväkkyyttä unohtamatta. Kursseilla ja luennoilla paneuduttiin muun muassa oman kehon kuunteluun ja stressinpurkuun sekä taiteilijoiden työhyvinvointiin.

Niukkuutta jakamassa

Festivaalin hyvinvointiteema törmäsi myös tanssin kentän toimintaympäristön kipupisteisiin. Kirsi Törmi on päättänyt jättää taiteellisen johtajan pestin kesken kauden, koska kokee eettisesti kestämättömäksi olla jakamassa niukkuutta taiteilijoille niukkuudesta käsin.

Kuten moni tanssin kentän toimija, myös Täydenkuun tanssit kamppailee riittämättömän rahoituksen kanssa.  Kursseja on viime vuosina jouduttu perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi. ”Rahaa on liian vähän, kuten kaikilla festivaaleilla, mutta meidän taiteilijoiden ja toimijoiden pitää pysähtyä ja tiedostaa, missä jamassa ollaan, miettiä, mihin me suostumme. Tällaisenaan tämä on kestämätöntä.”

Miten tästä selkänahasta repimisen työkulttuurista voitaisiin puhua

Törmi näkee aiheen ja päätöksensä liittyvän vahvasti juuri niihin hyvinvoinnin ydinkysymyksiin, joihin festivaalin teemakin keskittyi. ”Miten tästä selkänahasta repimisen työkulttuurista, joka taidekentällä vallitsee, voitaisiin puhua avoimesti ja rakentavasti?” hän pohtii.

Takaisin tanssin kentän omaksi festivaaliksi

Alpo Aaltokoski, joka johti festivaalia vuosina 1995–1998 ja 2010–2012, on palaamassa puikkoihin. Täydenkuun tanssit perustettiin alun perin tanssin ammattilaisten aloitteesta heidän omaksi festivaalikseen, ja tämän merkityksen Aaltokoski haluaa tulevana kolmivuotiskautenaan palauttaa. ”Samalla festivaali on kuitenkin myös tehty paikalliselle yleisölle ja sen pitää palvella tanssin saatavuutta, mikä vaikuttaa ohjelmistopolitiikkaan. Tässä on iso työsarka”, Aaltokoski myöntää.

Alustavissa suunnitelmissa on mm. kansainvälisiä esiintyjiä ja opettajia niin Euroopasta, Venäjältä, Afrikasta kuin Etelä-Amerikastakin. Suunnitteilla on myös työpaja, jonka aikana valmistuu esitys festivaalille.

Aaltokoski toivoo, että festivaalia tehtäisiin yhteistyössä tanssin kentän kanssa ja että Täydenkuun tanssit nähtäisiin suomalaisen tanssin näyteikkunana. Tänä vuonna perustetun Vapaat Tanssiryhmät ry:n kanssa suunnitellaan yhteistä katselmusta. Lisäksi yhtenä tavoitteena on kaventaa tanssin ammattilaisten ja harrastajien välistä kuilua mm. open stage –tyyppisellä konseptilla, jonka kautta tanssia opiskelevat ja harrastavat saavat paitsi esiintymismahdollisuuden myös ajatuksenvaihtoa, opetusta ja palautetta ammattilaisilta.

”Rahoitus sen loppujen lopuksi ratkaisee, mikä toteutuu”, Aaltokoski toteaa.

Täydenkuun Tanssit -festivaali on järjestetty vuosittain 1992 alkaen. Festivaali syntyi tarpeesta aikaansaada sellainen nykytanssin foorumi, joka mahdollistaisi erilaisia kokeiluja sekä loisi mahdollisuuksia keskusteluun myös yleisön ja esiintyjien välillä. Pyhäjärven kaupunki on ollut vilkas tanssipitäjä jo pitkään. Vajaan seitsemän tuhannen asukkaan kaupungin erityisen vireä tanssitoiminta on tunnettu myös ”Pyhäsalmen ihmeenä”.