Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta – Pragma Helsingin tavoitteena on itsenäisyys ilman yksinäisyyttä

ARTIKKELIT
Riitta Aittokallio, 28.1.2020

Miltä näytti Pragma Helsingin ensimmäinen vuosi? Vuoden 2019 alussa startannut Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskusten kaksivuotisen esittävän taiteen välittäjäportaan kehittämiseen keskittyvä hanke on puolessa välissä. Hankkeen projektipäällikkö Riitta Aittokallio pohtii blogissaan tuottajan roolia, asemaa ja kehittämishankkeen ensimmäistä vuotta.

Kuvituskuva

Kuva: StartupStockPhotos/Pixabay

Tuottaja on väsynyt. Ajoittain tuntuu siltä, että kulttuuri tuo kiistatonta hyvinvointia kaikille muille paitsi sen tekijöille. Tämä ei koske pelkästään pätkätöistä toiseen sinkoilevia taiteilijoita vaan myös tuottajia. Joskus kuulee sanottavan, että tuottaja on usein ainoa kuukausipalkkainen työntekijä. Kerran kuussa tilille napsahtava palkka toki antaa turvaa, mutta yksin puurtaminen loputtomassa kiireessä ja odotusten paineessa nakertaa omaa jaksamista ja uskoa paremmasta huomisesta taiteen kentällä. Suurimmalle osalle tuottajan ammatti on kutsumusammatti. Halu tehdä työtä taiteen parissa vaihtelevissa ympäristöissä ja omaan työhönsä samanlaisella innolla suhtautuvien taiteilijoiden kanssa.

Tuottaja on oma lajinsa. Hän on tunnollinen puurtaja, joka ei pidä itsestään meteliä. Hän on todellinen multitaskaaja, jolla pysyy kaikki langat käsissä ja mielessä on aina viisi vaihtoehtoista skenaariota. Hänen odotetaan tuntevan kaikki, verkostoituvan, myyvän, tiedottavan, kirjoittavan, roudaavan, suunnittelevan, budjetoivan, maksavan palkat ja venyvän ihan muuten vaan ja vaikka sitten vaan varuiksi. Hän on oman alansa ja kaikkien muiden alojen asiantuntija. Ja jos tuottaja ei osaa, niin hän opettelee.

Tuottaja on ennen kaikkea myös ihminen. Ihminen, joka kaipaa ja tarvitsee työyhteisöä, vertaistukea, lepoa sekä aikaa kehittää osaamistaan ja työtään. Jokainen meistä tuntee ainakin yhden väsyneen ja pahimmassa tapauksessa loppuunpalaneen tuottajan. Usein hän löytyy lähempää kuin uskaltaa edes myöntää.

Väsyttyään moni loistava tuottaja siirtyy muille aloille. Tuottajien aivovuoto esittävän taiteen kentältä on tosiasia. Tätä aivovuotoa tukkimaan syntyi Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskusten yhteinen sanahirviö ‘Välittäjäportaan, kansainvälisen toiminnan ja viennin kehittämishanke 2019-20’. Hankkeen perusajatus on kehittää toimija, jossa useampi tuottaja työskentelee yhdessä ja joiden palvelut on useamman taiteilijan tavoitettavissa. Ajatusta on pyöritelty eri tuottajien ja toimijoiden parissa jo vuosikausia. Sinä aikana taiteilijan tueksi on paikkansa vakiinnuttanut mm. Arts Management Helsinki ja jokunen epävirallinen tuottajakollektiivi.

Reality-sarja tuottajasta

Hanketta on nyt vuosi takana ja vuosi edessä. Missä mennään nyt?

Ensin lähdettiin perustamaan toimijaa. Vähän kuin startup. Mutta tämä startup toimii kehittämishankkeen ajatuksella. Mukaan etsittiin kolme eri vahvuuksia ja kiinnostuksen kohdetta omaavaa tuottajaa. Sanja Kulomaa, Anni Hiekkala ja Nea Granlund ovat olleet mukana nyt yhdeksän kuukautta.

Oma roolini on olla kolmikon esimies ja huolehtia, että hanke menee eteenpäin. Yritän olla muutaman askeleen edellä ilman, että he huomaavat sitä. Itse en osallistu taiteilijoiden kanssa tehtävään työhön, mutta suurella kiinnostuksella seuraan sitä. Joskus olo onkin kuin Big Brotherilla tai vakoojalla eikä hankkeesta vastuussa olevalla projektipäälliköllä. Onko hanke tuottajan Truman Show tai reality-sarja?

Tuottaja on ammatti, joka vaatii raudanlujaa osaamista. Se ei ole jotain minkä voi tehdä kaiken muun sivussa. Jokaisella tuottajalla on omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa. Samalla tavalla kuin taiteilijalla.

Viime kevään ja alkukesän tuottajakolmikko palasteli oman tuottajuutensa palasiksi ja erikoistuivat itselleen ominaisimpiin tehtäviin. Syntyi kolme palvelua: tuotanto ja viestintä, strateginen suunnittelu ja hallinto sekä kolmantena myynnistä vastaava agentti. Ja sitten taas palasteltiin ja analysoitiin näitä tehtäviä. Kaiken analysoinnin tehtävänä oli kirkastaa ajatus tuottajan ammatista ja sen eri tehtävistä. Mistä työt oikeasti koostuu ja miten paljon niihin menee aikaa. Tunnistaa oma asiantuntijuus ja uskaltaa myös sanoa se.

Tavoitteena oli luoda selkeä palvelutarjonta, josta on putsattu kaikki ylimääräinen pois. Tässä vaiheessa listattiin raa’asti tehtäviä, jotka oletetaan olevan tuottajan kontolla, mutta joilla ei ole mitään tekemistä tuottajan työn kanssa. Mainittakoon näistä nyt vaikka työryhmän jäsenten lastenhoito. Lista oli pitkä ja sitä tehdessä naurettiin hysteerisesti ja muisteltiin menneitä. Kipeiltä muistoiltakaan ei vältytty.

Kehittämishanke saa rahoituksensa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Tämä on mahdollistanut muun muassa ulkopuolisten asiantuntijoiden käytön. Alusta lähtien mukana on ollut Storyboundin Elli Mäkilä, jonka raudanlujassa otteessa kolmikko on kehittänyt ja hionut palveluntarjontaa. Pyörää ei yritetty keksiä uudestaan, mutta sen kestävää pyörimistä on rasvattu ja jarrut asennettu.

Tavoitteena on ollut ottaa käyttöön uudenlaisia tehokkaampia työtapoja ja prosesseja joiden avulla voidaan tarjota taiteilijoille palveluita joita he oikeasti tarvitsevat. Samalla halutaan myös varmistaa, että kolmikko pystyy keskittymään työssään olennaiseen ja kaikki turha ja kuormittava jää pois. Tämä työ jatkuu edelleen.

Kesän lopussa juhlittiin nimiäisiä. Ei tarvinnut puhua enää kolmikosta tai yläkerrasta. Nea, Sanja ja Anni muuttuivat Pragma Helsingiksi ja samalla alkoi ryhmän hioutuminen yhteen ja oman, yhteisen identiteetin muodostuminen. Sekin on ottanut aikaa ja sille on pitänyt antaa aikaa.

Kun kolme toisilleen lähes tuntematonta laitetaan samaan 24 neliön työhuoneeseen, niin sinne tulee mukaan paljon muutakin. Kolme elämää kokemuksineen ja nykyisyys sekä tulevaisuuden haaveet ja odotukset. Tässä vaiheessa ulkopuoliseksi ohjaajaksi tuli työnohjaaja Satu Silvanto. Pragman tarinan sanallistamisessa ja identiteetin vahvistamisessa auttoi yritysvalmentaja Helmi Saksala. Satu ja Helmi olivat tukena läpi syksyn ja yhteistyötä jatketaan myös keväällä.

Tavoitteena uudenlaiset toimintamallit

“Tuottajan palkka on pois taiteellisesta työstä” on lause, jonka kuuleminen saa minut joka kerta raivostumaan. Tuottajana en keksi mitään yhtä tuottajan työtä aliarvioivaa ajatusta. Kukaan tämän lauseen sanonut ei ole koskaan pystynyt minulle kertomaan aukottomasti mihin tämä väite perustuu.

Pragma Helsingillä on tällä hetkellä seitsemän asiakasta. Ensimmäiset tulivat mukaan heti kesän alussa. Seitsemän täysin erilaista ryhmää ja taiteilijaa. Seitsemän täysin erilaista tarvetta ja odotusta. Mutta yksi yhteinen tekijä: kukaan heistä ei ole kyseenalaistanut tuottajan tarpeellisuutta ja sitä, että hyvä palvelu maksaa.

Tuntuu oudolta käyttää sanaa asiakas, mutta asiakkaitahan nämä taiteilijat ovat. He ovat kääntyneet Pragma Helsingin puoleen ostaakseen palveluita oman taiteellisen työnsä tukemiseksi. Pragman sisällä nämä asiakkaat eivät ole asiakkaita vaan pragmalaisten perusajatuksena on olla taiteilijoiden kumppanina. Ei taiteilijan alapuolella, ei yläpuolella vaan rinnalla.

Mielestäni tämä on uudenlaista ajattelua kotimaisella esittävän taiteen kentällä. Se vapauttaa taiteilijan edes yhdestä työnantajavelvoitteesta. Palveluita voi ostaa paloissa ja silloin, kun niitä tarvitsee. Taiteilija ei maksa tyhjästä vaan tehdystä työstä. Silti on mahdollista luoda pitkäaikainen kumppanuus oman taiteellisen toiminnan kehittämiseen.

Näin alussa asiakkuus on vaatinut myös taiteilijoilta oman työn palastelua ja analysointia. Tulevaisuuden suuntaviivoja on mietitty yhdessä ja samalla taiteilijoilla on ollut todella merkittävä rooli Pragman palveluiden sisällön kehittämisessä. Hupsista-tilanteitakin on ollut, mutta kun alusta lähtien tehdään yhdessä ja avoimesti, niin virheistä ei voi muuta kuin oppia.

Kiire on pysäytettävä

Kun on kivaa, uutta ja jännää, niin ei millään malttaisi pysähtyä. Näin pääsi käymään viime syksynä. Hankkeen alussa päätettiin, että liiallista kiirettä ei saa syntyä ja asiat ennakoidaan. Silti lokakuu yllättää aina tällä kentällä. Meidän alan oma ensilumi. Yhtäkkiä ei ollutkaan työn alla yhden taiteilijan apurahahakemukset vaan useamman. Päälle vielä muutamat kansainväliset tapahtumat, tulevat tuotannot ja oman toimenkuvan kehittäminen ja Pragman nettisivut. Työmäärä kasvoi ja kasvoi. Kiire tuli huoneeseen.

Näin ei pitänyt tapahtua, mutta tapahtui. Kiireeseen herättiin, sen syyt tunnistettiin ja homma laitettiin pysähdyksiin vaikka työt samalla jatkuivat. Istuttiin alas, töitä palasteltiin ja järjesteltiin uudestaan. Yhdessä ja erikseen. Tämä jatkuu edelleen. Kaikki uusi on nyt laitettu katkolle ja keskitytään jo tehtyjen asioiden kehittämiseen ja hiotaan timanttia. Tähän ei yksin töitä tekevällä tuottajalla ole mahdollisuutta ja ongelmat alkavat yleensä kasaantua tässä vaiheessa. Nyt niihin puututaan, ja pragmalaiset ovat toistensa tukena. Lisäksi tukena olen minä, molemmat tiedotuskeskukset ja tarvittaessa eri asiantuntijoita. Kukaan ei jää yksin. Nea, Sanja ja Anni myös kouluttautuvat koko ajan ja vahvistavat omaa ydinosaamistaan erilaisissa työpajoissa ja tapahtumissa.

Tämän vaiheen aikana ja jälkeen muovataan myös asiakkaiden vuosikelloja ja työskentelytapoja. Tästä tulee varmasti mielenkiintoista ja vaatii taiteiljoiltakin uskallusta tehdä asioita toisin. Luottaa ja antaa asiat toisten käsiin. Tämän kaiken tavoitteena on vapauttaa taiteilijoille aikaa keskittyä omaan työhönsä.

Ainainen raha

Pragma Helsinki ei pelasta koko taiteen kenttää. Se pystyy palvelemaan taiteilijoita vain tietyn määrän kerrallaan. Joillekin taiteilijoille palvelut ovat olleet liian kalliita ja tulevat aina olemaan.

Hankkeen osalta meillä on nyt vuosi aikaa ratkaista vielä monta haastetta. Millaisella pohjalla Pragma Helsinki jatkaa vuonna 2021, kun hanke on ohi? Voiko se saada julkista rahoitusta ja näin palvella myös taiteilijoita joilla ei ole mahdollisuutta maksaa palveluista? Vai johtaisko se toiminnan ja kentän vääristymiseen? Joka tapauksessa rahoittajien on tunnistettava uudenlaiset toimintamallit ja niiden potentiaali välittäjäportaan kehittymisessä ja sitä kautta koko esittävän taiteen vahvistumisessa. Miten varmistaa, että Pragma Helsinki pystyy tarjoamaan kolmelle ja tulevaisuudessa toivottavasti useammallekin tuottajalle toimeentulon, kestävän ja terveen työympäristön ja yhteisön?

Uskallan sanoa, että oikealla tiellä ollaan. Tällaiselle toimijalle on tilausta ja se vie kenttää eteenpäin. Se avaa ovia uudenlaisiin yhteistöihin kotimaisten ja ulkomaisten toimijoiden välillä.

Ideoita ja näkemystä Nealta, Sanjalta ja Annilta ei nimittäin puutu. Parasta reality-sarjaa on ollut seurata kohta vuoden tämän kolmikon kehittymistä, näkemysten terävöitymistä ja oman asiantuntijuuden tunnistamista. Tuloksia on jo tullut ja niitä tulee koko ajan lisää. Tekemisen palo on suuri ja meininki hyvä.

Seuraava tilaisuus kuulla Pragman kuulumisia on Teatterikeskuksen ja Suomen Teatterit ry:n järjestämä Tuottajapäivä 4.2. jossa Anni ja Sanja avaavat Pragman toimintaa. Nean tapaa parhaiten verkostoitumassa kotimaassa ja maailmalla. Omalla lukulistallani on Niina Juutilaisen Teatterikeskukselle tekemä opinnäytetyö ‘Kohti työhyvinvointia tuottaja!’

Kevättä odotellessa,
Riitta