Yli kolmekymmentä vuotta nykytanssin puolesta vaikuttanut Raija Ojala on jäänyt eläkkeelle

ARTIKKELIT
Sanna Kangasluoma, 10.10.2018

Pitkän ja ansiokkaan uran teatteri- ja tanssialan vaikuttajana tehnyt ja parikymmentä vuotta Zodiakia vetänyt toiminnanjohtaja Raija Ojala on jäänyt eläkkeelle 1.10.2018. Ojalan kunniaksi järjestetettiin juhlaseminaari, jossa puhuttiin muun muassa sivistyksen, asiantuntemuksen ja vastuullisuuden merkityksestä taidetyössä. Taideneuvosto valitsi hänet juuri esittävien taiteiden toimikunnan jäseneksi kaudelle 2019–20.

Raija Ojala 22.9.2018 Kaapelitehtaalla

Raija Ojala on henkilö, jonka kaikki tanssi- ja teatterialalla tuntevat ja jonka maine osaavana, vaativana ja asioihin perehtyneenä henkilönä herättää kunnioitusta.

Ei ihme, sillä hän on vaikuttanut teatterin ja tanssin kentällä jo 1970-luvun puolivälistä lähtien. Hän on ollut asiantuntijajäsenenä useissa kulttuuripoliittisissa työryhmissä ja mukana kehittämässä taidepolitiikkaa, tanssin aluekeskusrakennetta, tanssitaiteen strategiaa, vapaan kentän toimintaedellytyksiä ja viimeksi Tanssin taloa.

Teatterikeskuksen toiminnanjohtajana sekä Teatteri-lehden päätoimittajana Raija Ojala toimi lähes 10 vuotta (1988–1997). Hän on kirjoittanut yli 300 artikkelia ja kritiikkiä aikakaus- ja sanomalehtiin teatterista ja tanssista, toimittanut ja julkaissut useita kirjoja. Hän on myös ollut lukuisten palkintolautakuntien raadissa ja toiminut monissa luottamustehtävissä.

Zodiakin toiminnanjohtajana Raija Ojala toimi yli kaksikymmentä vuotta, vuodesta 1997 alkaen.

”Olen äärettömän kiitollinen tästä ainutlaatuisesta näköalapaikasta, joka minulle on suotu nykytanssin jännittävään, monipolviseen ja nopeaan taiteelliseen kehitykseen”, Ojala sanoo.

”Minulla on ollut mahdollisuus kulkea tuon kehityksen rinnalla aina 80-luvun puolivälistä saakka. Vakaa pyrkimykseni on ollut omien resurssieni ja kykyjeni mukaan luoda nykytanssille asiallisia toimintaympäristöjä ja olosuhteita – yhdessä kollegojen ja muiden toimijoiden kanssa.”

Tällä hetkellä ilmassa on heikkoja signaaleja siitä, että emme ole täysin epäonnistuneet pyrkimyksissämme, Ojala toteaa.

Ojalan työ tanssitaiteen puolesta ei pääty eläkkeellejäämiseen. Hänet on juuri nimitetty valtion esittävien taiteiden toimikunnan jäseneksi kaksivuotiskaudelle 2019–2020.

”Vielä ei ole oikea aika syvemmin analysoida tuossa työssä onnistumisia ja epäonnistumisia eikä punnita sen aarteita. Siihen tarvitaan hetken hengähdystä ja henkistä etäisyyttä”, hän pohtii.

Raija Ojala osoittaa kiitoksensa ja kannustuksensa myös taiteilijoille.

”Antakaa palaa rohkeasti, ajatelkaa korkealla ja kovaa! Etsikää jatkuvasti niitä ehtoja, olosuhteita, ympäristöjä ja kumppanuuksia, joiden parissa uutta luodaan ja tuotetaan.”

”Muka-ikuisen ja muka-universaalin uudelleen kierrättäminen ei ole nykytaiteen tehtäviä”, muistutti Ojala, jonka tyyliin ei ole kuulunut vaikeiden kysymysten välttely.

Toiminnan merkityksellisyys, vaivannäkö tärkeiden asioiden eteen, sivistys  ja vastuullisuus nousivat päärooliin juhlaseminaarin esitelmissä

Taustavaikuttajana Raija Ojala ei juuri ole viihtynyt valokeilassa, mutta teatteri- ja tanssialalla hänen työtään arvostavat kaikki. Siitä kertoo seminaari, joka järjestettiin hänen eläköitymisjuhliensa kunniaksi syyskuun lopussa. Seminaarissa puhuivat professori Kirsi Monni, taiteilija Teemu Mäki ja toiminnanjohtaja Hanna Helavuori.

Sivistys, asiantuntemus ja vastuullisuuden merkitys taidetyössä ovat kolme käsitettä ja arvoa, jotka nousevat ensimmäisenä Kirsi Monnin mieleen, kun hän miettii Ojalan persoonaa, työuraa ja suomalaiseen kulttuurielämään ja taiteeseen antamaa panosta.

Juhlaesitelmänsä lopussa Monni pohtii Raija Ojalan työskentelytavan innoittamana, miten sivistyksen, asiantuntemuksen ja vastuullisuuden arvot vaativat vaalimista ja jokapäiväistä tarkkuutta erityisesti tässä ajassa:

Claire Bishop kirjoittaa teoksessaan Artificial Hells, että maailmassa, missä jokainen voi ilmaista minkä tahansa mielipiteensä jokaiselle muulle, vastassamme on, ei suinkaan aina massojen voimaannuttaminen, vaan loputon banaaliuden tasolle virittyvä egojen virta. Tätä banaaliutta kutsutaan mielipiteeksi eikä se ole banaalia siksi, että se on laajalle levinnyttä ja saavutettavaa, vaan koska se on itsekeskeistä ja omakuvaorientoitunutta.

Tätä vastaan meillä ovat käsitteet. Käsitteet ovat itsessään aina suhteita ja suhdeperheitä, suhteiden alueita, siis tässä mielessä jotakin epäpersoonallista ja itsen ylittävää. (Bishop 2012, 277, Lepecki 2016, 19–20.) Samalla tavalla ymmärrän, että taide on suhdeverkosto ja avauma, joka osoittaa kohden olemisen ja ihmisen tiedon välistä eroa, osoittaa kohden outoa, ei haltuun otettavaa toista, kohden olemisen eksistentiaalista olosuhdetta, jatkuvasti muuttuvan ymmärryksen piiriä.

Ymmärrän myös sen, että ajattelun pitäminen avoimena, luonnostavana on vaikeaa eikä useinkaan toteudu jokapäiväisessä elämässä. Mutta ehkä siksikin meillä on taide, että se kutsuu meitä yhteen harjoittelemaan ajattelua, ymmärtämistä, itsen, toisen ja maailman. Ehkä se kutsuu meitä myös harjoittelemaan itsen ylittävää vastuullisuutta, työn, toiminnan ja merkityksellisen aloitteellisuuden parissa.

Ja missä me nyt olemme, tässä yhteisten ja omien pyrintöjen aallokossa ja linnunratojen tähdistöissä? Olemme välitilinpäätöksen hetkessä, jossa voidaan sanoa, että kun Raija Ojala päätti lähteä sille tielle, joka tähän hetkeen on johtanut, niin Pohjanmaan kunnan Vetelin urheiluseura menetti lupaavan pikajuoksijan ja korkeushyppääjän, valtakunnan politiikka menetti lupaavan ideologin, Turun yliopisto menetti lupaavan teatterintutkijan, mutta me saimme henkevän sivistyksen soihdunkantajan, joka kapeilla harteillaan on kannatellut tärkeää osaa suomalaisen teatteri- ja tanssitaiteen kehityksestä.”

Kirsi Monnin puhe Sivistyksen, asiantuntemuksen ja vastuullisuuden merkityksestä taidetyössä Raija Ojalan innoittamana on luettavissa kokonaisuudessaan Zodiak – Uuden tanssin keskuksen verkkosivuilla.

Juhlaseminaarissa puhuivat myös Teemu Mäki aiheesta ”Miten nykytanssi parhaimmillaan tekee sitä, mistä radikaali filosofia vain puhuu”. Hanna Helavuori teki käsitteellisen matkan Raija Ojalaan, dialogikumppaneinaan Raymond WilliamsTeresa de LauretisHannah Arendt ja Edward Said.

Raija Ojalan kiitospuhe läksiäisissä Kaapelitehtaalla 22.9.2018 on luettavissa täällä.

Raija Ojalan seuraajana Zodiakin toiminnanjohtajana on aloittanut Ari Tenhula.