Teoksessa lavastustaide, koreografia ja ääni luovat yhdessä jatkuvasti muuttuvan kuvan. Ensisilmäyksellä kuva näyttää pysähtyneeltä. Ajan kuluessa se kuitenkin kasvaa ja jakautuu eläviksi, kolmeulotteisiksi kuviksi, joilla on ääni ja jotka jatkuvasti
muuttavat muotoaan ja merkitystään. Still Life on yhtälailla konsertti kuin tanssiesitys; lavastuksella ja äänellä on omat koreografiansa,tanssijat muuttuvat lavastukseksi ja ääni tanssiksi.
Teos kyseenalaistaa kuvan idean; miten näemme ja hahmotamme kuvia ja miten ne voivat hienovaraisin keinoin kokonaan muuttaa tarkoitustaan.
Still Life käyttää Tableau Vivant -konseptia tapana käsitellä aikaa ja ajan kulumista, 1800-luvun lopusta nykyaikaan. Viimeisen sadan vuoden aikana teknologia on kehittänyt kuvan käyttöä ja muovannut käsitystämme todellisuudesta. Still Life katsoo kuvia teollisen reformin alusta tämänpäivän sosiaalisen median jatkuvaan kuvatulvaan ja heijastelee nykyaikaisen hahmottamiskykymme paradigmoja ja kuvien politiikkaa.
