Veli Lehtovaara: Peltotiekeskustelu

Millainen on ajatteleva sydän?

Veli Lehtovaaran uusi teos Peltotiekeskustelu yhdistää koreografisen, ekologisen, filosofisen ja kuvallisen ajattelun muotoja. Huomio tarkentuu asioihin, jotka me ihmisinä jaamme muiden olevien kanssa erityisesti ruumiillisuuden, havainnon ja liikkeen näkökulmasta.

Esityksessä kolme tanssijaa keskustelee liikkein ja sanoin muiden luonnonmuotojen, aikalaisten ja edesmenneiden, toistensa ja yleisön kanssa. Keskustelun rekisteri vaihtelee runollisen ja loogisen, liikkeen ja puheen, läsnä olevan ja imaginäärisen välillä.

Teoksessa ajattelua tarkastellaan liikkeellisenä ja ruumiillisena asiana, joka ei rajaudu pelkästään kieleen tai kuulu yksinomaan ihmiselle. Miten tanssi voi näyttäytyä luonnon ilmiönä ja koreografia ajatteluna, jossa energian ja informaation liike saa hahmon?

Eija-Liisa Ahtila on luonut teoksen liikkuvan kuvan, joka asettuu näyttämöllä dialogiin koreografian kanssa. Liikkuva kuva ehdottaa tanssille tienoota. Paikkana on peltoaukea ja kapea tie, joka kulkee sen poikki. Ajankohta on muutama tunti sadonkorjuun jälkeen myöhäiselokuun iltana – tuuli, linnut, valo, usva, yön saapuminen. Yhtäältä kuva rajaa näyttämön esiin ja toisaalta muistuttaa luonnosta kulttuurin alkuperänä.

Lehtovaaran koreografinen ja Ahtilan kuvallinen ajattelu muodostavat yhdessä ajan ja tilan, jossa voi syntyä oivallus alkuperästä, osallisuudesta ja yhteenkuulumisesta – tanssista elämän monimuotoisessa piirissä, toisten olevien kanssa.

Teoksen keskeisenä lähdemateriaalina on saksalaisen filosofin Martin Heideggerin vuosina 1944-45 kirjoittama teksti Silleen jättämisen pohtimiseksi: Peltotiekeskustelu ajattelemisesta.

Teoksen suomalais-belgialainen työryhmä muodostuu kokeneista esiintyjistä ja taiteilijoista, jotka työskentelevät alansa huipulla.