Seminaari Taidekasvatus palvelemassa Unescon kestävän kehityksen tavoitteita Helsingissä 2.5.2018

ILMOITTAJA: MARI MARTIN
16.4.2018

Hollo-Instituutti ja Suomen Taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio järjestävät yhdessä seminaarin

Taidekasvatus palvelemassa Unescon kestävän kehityksen tavoitteita

Tieteiden talolla, keskiviikkona 2.5.2018 klo 13-16, os. Kirkkokatu 6, Helsinki (sali 505, 5. krs.)

Seminaarin tarkoituksena on tarkastella Unescon kestävän kehityksen periaatteita ja pohtia, mitä ne merkitsevät ja miten ne ilmenevät tämän päivän Suomessa. Toiveena on saada erilaisia näkökulmia siihen, mikä on Unescon tavoitteiden suhde taidekasvatuksen tutkimukseen ja käytännön kenttään. Seminaarin kieli on suomi.

Ohjelma:

12.45 –         

Kahvia ja teetä tarjolla salin 505 vieressä.

13.00 – 13.10                      

Seminaarin avaus

professori Eeva Anttila, Taideyliopisto

13.10 – 13.40 

Yltäkylläisyyden ajan rikkaus ja köyhyys

KT, dosentti Arto O. Salonen, Helsingin yliopisto

Suomen tarina on ihme. Nousimme äärimmäisestä köyhyydestä äärimmäiseen rikkauteen äärimmäisen nopeasti. Elämme nyt yltäkylläisyyden keskellä. Toimimme kuitenkin edelleen kuin ongelmanamme olisi äärimmäinen köyhyys. Rahat ovat loppu, vaikka olemme rikkaampia kuin koskaan aikaisemmin.

Sokeuttamme osoittaa se, että välineistä on tullut päämääriä. Suomen tulevaisuus kiteytetään kerta kerran jälkeen esineiden internettiin, alustatalouteen, 5G-tietoverkkoon ja tekoälyyn. Nämä kaikki ovat välineitä. Mutta mihin?

Yltäkylläisyyden ajan suomalaisella on loistavat näytelmän kulissit, mutta ongelmana on elämän juoni. Sitä ei ole. Seurauksena on sisäistä tyhjyyttä ja elämän merkityksettömyyttä. Elämän mielekkyys löytyy sosiaalisesta vauraudesta ja aineettomien mahdollisuuksien maksimoinnista. Taide saa mielen ylevöitymään ja materiaaliset halut kultivoitumaan. Tällaisella vaurastumisella ei ole lainkaan rajoja toisin kuin materiaalisella kasvulla väistämättä on yhden planeetan olosuhteissa.

 13.40 – 14.00

Kestävä kehitys kohtaa pohjoisen
professori Timo Jokela, Lapin yliopisto

Esittelen lyhyesti Arktisen yliopiston (University of Arctic) Arctic sustainable Art and Design (ASAD) -verkoston toimintaa. Verkoston toiminnan perustana on Unescon määrittelemä kestävä kehitys ja haasteena arktisen ja pohjoisen alueen nopea muutos. Verkostoon kuuluu tällä hetkellä 26  taide- ja muotoilukasvatusta järjestävää yliopistoa sirkumpolaariselta alueelta kahdeksasta eri maasta. Tutkimus-, taide- ja opetustoiminta on ollut vilkasta.

Nykytaiteen toimintamuotojen ja kestävän kehityksen kasvatuksen agendan tuominen Pohjolaan nostaa esiin monia haasteita. Ilmastonmuutoksen ohella ns. megatrendit, kuten globalisaatio ja urbanisaation muuttavat alueen elämää. Lisäksi  alkuperäiskulttuureiden ja muiden pohjoisten kansallisuuksien elämäntavan sekoitus on pohjoiselle alueelle tyypillistä. Tästä monikansallisesta ja -kulttuurisesta asetelmasta on syntynyt vaikeasti avattavia sosiokulttuurisia haasteita, jotka saavat jopa poliittisia ulottuvuuksia. Kysymykset liittyvät vahvasti ympäristön ja kulttuuri-identiteetin välisiin suhteisiin, joiden yksi keskeinen rakentamisen väline on puolestaan taide. Pohjoiseen liittyvässä taidekasvatuksessa ei ole kysymys pelkästään kulttuuriperinnön turvaamisesta vaan myös koulutuspoliittisten toimintatapojen ja opetussuunnitelmien kehittämisestä tavalla, jossa otetaan huomioon toiminnan kulttuurisensitiivisyys, dekolonisaation ja revitalisaation pyrkimykset sekä uudistava nykytaide.

14.00 – 14.20  

Kuvataidekasvatus mukana muutoksessa
professori Mirja Hiltunen, Lapin yliopisto

Siirtyminen taiteen ja tutkimuksen individualistisista käytännöistä kohti yhteisöllisyyttä, yhdessätekemistä sekä yhdessäluomista on uusia näköaloja avaavaa. Kuvataidekasvatukselle Lapin yliopistossa on ollut leimallista yhdistää monialaiset kehittämis- ja tutkimushankkeet, jatkotutkimukset ja maisterien opinnäytetyöt yhteisiin tavoitteisiin. Tuon puheenvuorossani esille kuinka hankkeissa pyritään huomioimaan taidekasvatuksen alan muutostarpeet suhteessa muuttuvaan maailmaan.

Esimerkeissä painottuvat sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden näkökulmat sekä inklusiivinen ja tasa-arvoinen mahdollisuus koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Taidevaihde -hanke tukee taiteen menetelmillä nuorten kaksisuuntaista kotoutumista tavoitteenaan lisätä erityisesti maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten nuorten vuorovaikutusta sekä vähentää ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita. Arktinen, uudistava ja tutkiva opettajuus -hanke liittyy opettajankoulutukseen sekä -täydennyskoulutukseen. Kuvataidekasvatus kehittää kokonaisuudessa arktiseen visuaalisen kulttuuriin liittyviä etä- ja monimuotoisia työskentelymalleja.

14.20 – 14.40

Kestävän kehityksen periaatteet lastenkulttuuritoiminnassa
toiminnanjohtaja Saara Vesikansa, Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto

Lastenkulttuuritoimijat ja muut taidekasvatuksen ammattilaiset voivat sitoutua kestävään kehitykseen usealla tavalla. Toiminnassa voidaan käyttää kierrätysmateriaaleja, ja toimija voi tehdä oman kestävän kehityksen ohjelman, muun muassa. Vielä nämä eivät ole kovin yleisiä alalla – miten taidekasvatuksen kestävää kehitystä voisi edistää? Puheenvuorossa käydään läpi eritasoisia tapoja edistää kestävää kehitystä käytännön taidekasvatuksessa ja esitellään yksi käytännön esimerkki lastenkulttuurikeskuksesta.
Saara Vesikansa on Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton toiminnanjohtaja, jolla on pitkä kokemus lastenkulttuurikentästä sekä valtakunnallisista projekteista. Hän on tunnollinen kompostoija Tampereen Pispalasta, joka säästää luontoa muun muassa käyttämällä päivittäisessä liikkumisessaan busseja ja junia.

14.40 – 15.10

Ekososiaalinen oikeudenmukaisuus kestävän taidekasvatuksen perustana
FT, tutkimusjohtaja Raisa Foster, Art-Eco Project

Ekososiaalinen oikeudenmukaisuuskasvatus koostuu kolmesta toisiaan täydentävästä osa-alueesta. Ensin on ymmärrettävä, että sekä ekologiset että sosiaaliset ongelmat pohjautuvat arvohierarkkiseen maailmankuvaamme, mikä synnyttää muun muassa individualismin, instrumentalismin ja rationalismin ylikorostunutta asemaa koko länsimaisessa yhteiskunnassa ja siten myös kasvatuksessa. Kestävässä kasvatuksessa nähdään kaiken elämän itseisarvoisuus yhtäläisen tärkeänä. Toiseksi ekososiaalinen oikeudenmukaisuuskasvatus sitoutuu vastavuoroiseen huolenpitoon ja kestävien elämäntapojen suojeluun, esimerkiksi vaalimalla yhteishyödykkeitä ja paikallista perinnetietoutta. Kolmanneksi kasvattajan tulee nähdä mielikuvitus ja luovuus keinoiksi herätellä vastuullisuuden muotoja, joita tarvitaan terveiden yhteisöjen luomiseen: meidän on pystyttävä kuvittelemaan, että on mahdollista elää eettisemmin, ja miltä tällainen elämä voisi näyttää.

15.10 – 15.20  Tauko

15.20 – 16.00

Paneelikeskustelu, johon seminaarin puhujat osallistuvat.
Puheenjohtajana professori Eeva Anttila.

16.00

Seminaarin päätös.

Ilmoittautuminen:

Tilaisuuteen on vapaa pääsy, mutta ilmoittautuminen pyydetään 25.4.2018 mennessä. Seminaaritilaan mahtuu max 80 hlöä. Ilmoittautumiset:

https://my.surveypal.com/Kev%C3%A4tseminaarin-ilmoittautuminen-2.5.2018

Saavutettavuus ja esteettömyys:

Tieteiden talossa on viisi kerrosta ja kellarikerros ja niistä jokaiseen pääsee hissillä. Liikuntarajoitteiset pääsevät parhaiten taloon sisäpihan oven kautta, jossa kiinteä ramppi. Sisäpihalle pääsee soittamalla vahtimestarille, joka avaa portin puh. 09-22869264, 09-22869265, 050-4080557. WCt sijaitsevat kellarikerroksessa ja 3. ja 4. kerroksessa. Inva-WC sijaitsee kellarikerroksessa. www.tieteidentalo.fi

Päivitetyt seminaaritiedot Hollo-Instituutin sivuilla:

http://hollo-instituutti.fi/seminaarit/#seminaari2018

Lisätietoa:

Mari Martin, observatorion koordinaattori, Taideyliopiston CERADA-tutkimuskeskus, mari.martin@uniarts.fi, +358 50 460 6789.

Järjestäjät:

Hollo-Instituutti on taideyliopistojen pedagogisten laitosten yhteistyöstä syntynyt yhteenliittymä, johon kuuluu myös tiedeyliopistojen taidekasvatuksen yksiköitä. Instituutin tavoitteena on edistää taiteiden pedagogista tutkimusta sekä vahvistaa taidepedagogiikan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Instituutti toimii tällä hetkellä verkostona. Sen aloitusseminaari pidettiin maaliskuussa 2009 Kiasmassa, jolloin Hollo-Instituutti myös julkistettiin.

Hollo-instituutti on asiantuntijoiden muodostama yhteistyöverkosto, joka harjoittaa, edistää ja uudistaa taiteiden pedagogista tutkimusta ja opetusta. Se rakentaa monialaista, taiteelliseen ja pedagogiseen tietoon, taitoon ja kokemukseen perustuvaa kansainvälisesti merkittävää tutkimusyhteistyötä sekä edistää tutkimukseen perustuvaa opetusta. Instituutti vahvistaa taiteiden pedagogiikan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Hollo-Instituutissa tutkijat ja taiteilijat etsivät välineitä, joilla jokainen saadaan taiteen piiriin, oppimaan taiteen keinoin ja kohtaamaan maailma taiteen avoimessa tilassa. Taiteelliset oppimisen menetelmät ovat sekä vanhaa että uutta tietoa. Ne tekevät oivaltamisen hauskemmaksi, vakuuttavammaksi ja välittömämmäksi, on sitten kyse koulusta, kerhosta tai yliopistosta, tiedosta tai taidosta.

Hollo-Instituutin piiriin kuuluu tutkijoita ja professoreita Aalto-yliopistosta ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta, Sibelius-Akatemiasta ja Teatterikorkeakoulusta. Lisäksi mukana ovat Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen ja musiikkikasvatuksen, Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen sekä Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen tiedonalat. Hollo-Instituutti kokoaa ainutlaatuisella tavalla maamme taidepedagogiikan asiantuntemuksen tiedonalan kehittämiseksi.

Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorion tavoitteena on vahvistaa taide- ja kulttuurikasvatuksen tasa-arvoista saavutettavuutta, vaikuttavuutta sekä parantaa alan yhteiskunnallista asemaa ja arvostusta. Vuonna 2017 perustetun observatorion ensisijaisena painopisteenä on lasten ja nuorten taide- ja kulttuurikasvatus. Tavoitteena on myös elinikäisen oppimisen sekä eri ikä- ja kohderyhmille suunnatun taide- ja kulttuurikasvatuksen edistäminen.

Observatorio kerää, analysoi, tulkitsee ja levittää tietoa taide- ja kulttuurikasvatuksen käytännöistä ja toimintapolitiikoista Suomessa. Observatorio vahvistaa alan tietopohjaa, tutkimuksen ja käytännön työn yhteyttä sekä eurooppalaista yhteistyötä. Suomen observatorio on jäsenenä taide- ja kulttuurikasvatuksen eurooppalaisessa verkostossa ENO (European Network of Observatories in the Field of Arts and Cultural Education). Eurooppalaisen verkostoon kuulumisen kautta Suomen taidekasvatuksen käytäntöjä ja tutkimustuloksia voidaan verrata muiden maiden vastaaviin ja samalla edistää alan kansainvälistä näkyvyyttä.

Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorion muodostavat Taideyliopiston CERADA-keskus (Center for Educational Research and Academic Development in the Arts) ja Suomen Lastenkulttuurikeskusten liitto ry sekä yhteistyökumppanit, joita tällä hetkellä ovat Aalto-yliopisto, Lapin yliopisto, Taiteen perusopetusliitto ja OpetushallitusOpetus- ja kulttuuriministeriö tukee observatorion toimintaa. Observatorion ohjelma noudattaa Unescon taide- ja kulttuurikasvatusta koskevia linjauksia sekä ENO-verkoston periaatteita.