Kansainvälinen yhteistyö on kehittänyt Pori Dance Companya

UUTISET
22.11.2016

Pori Dance Companyn kontakti Etelä-Koreaan syntyi 20 vuotta sitten. Haastattelimme Mikko Lampista ja Hyauk Jin Geonia kansainvälisestä yhteistyöstä.

Pori Dance Company on tehnyt tiivistä kulttuurivaihtoa etelä-korealaisten tanssitaiteilijoiden kanssa jo lähes 20 vuoden ajan.

Nyt yhteistyö saa jatkoa, kun Soulista saapui Suomeen koreografi-tanssija Hyauk Jin Geon toteuttamaan ryhmälle kantaesityksen Pathless Wood. Samaan aikaan toteutuu myös vastavierailu Etelä-Koreaan, kun PDC:n tanssija Riikka Tankka esiintyy Seoul International Choreography Festival 2016 -tapahtumassa 1.12. sooloteoksella Silence-Ecnelis.

Kysyimme PDC:n taiteelliselta johtajalta Mikko Lampiselta ja Ground Zero Projectin koreografi-tanssija Hyauk Jin Geonilta, mikä suomalaista ja korealaista tanssialaa yhdistää ja mitä kansainvälinen yhteistyö antaa.

Miten Pori Dance Companyn yhteys Etelä-Koreaan syntyi?

Mikko: Pori Dance Companyn nuorisoryhmä esiintyi vuonna 1997 Soulissa vuotuisella Nuorten tanssifestivaalilla, ja siitä se lähti. Yhteistyön syntymisessä PDC:n edellinen taiteellinen johtaja Liisa Nojonen ja Etelä-Korean nykytanssikentän pioneerihahmo Madame Wansoon Yook olivat keskeisessä roolissa.
Hyauk Jin Geonin ja Ground Zero Projectin kanssa yhteistyö alkoi 2013, kun Hyauk Jin Geon tuli Poriin tekemään uuden teoksen Venus: A blind Angle.

ground zero project -photo

© Ground Zero Project

Mikä yhdistää Suomea ja Etelä-Koreaa?

Hyauk Jin Geon: Maidemme historiassa on paljon samankaltaisuutta yleisellä tasolla. Korean sotien jälkeen kotimaassani vallitsi voimakas kasvukausi suunnilleen 50 vuoden ajan – samoin tanssiala kasvoi nopeasti 1960-luvulta alkaen. Taiteilijat omaksuvat vikkelästi uusia taiteen tekemisen tapoja ja kokeilevat uusia suuntauksia.

Mikko: Luulen että tavassa, jolla katsomme maailmaa, on jotakin samaa. Siihen saattaa vaikuttaa kummankin maan sijainti suurvaltojen kyljessä. Olen viettänyt paljon aikaa Koreassa ja kokenut, että esimerkiksi estetiikan arvostamisessa ja ihmisen henkilökohtaisen tilan kunnioittamisessa on paljon samaa.

Hyauk Jin Geon: Olen työskennellyt monissa maissa, ja ne kaikki ovat inspiroivia. Mutta luonto erityisesti on lähellä sydäntäni, ja Suomessa sitä on! Kittilässä näin revontulia – niiden kauneutta ei pysty sanoin kuvailemaan. Pori Dance Companyn kanssa työskentelin kerran aikaisemminkin, 2013, ja yhteistyö toimi hyvin.

Mikko: Työskentely eteläkorealaisten taiteilijoiden kanssa antaa paljon: En voi muuta kuin hämmästellä heidän luovuuttaan ja periksiantamattomuuttaan. Heillä on energiaa ja tahtoa tähdätä korkealle ja ainutlaatuiseen, mutta samaan aikaan he osaavat ottaa huomioon kaikkien tarpeet ilman että taiteellisista oivalluksista tingitään.

Millainen tanssiala on Etelä-Koreassa?

Mikko: Etelä-Koreassa ala ei ole rajoittunut tanssiin ainoastaan taidemuotona vaan myös tutkinut sen yhteiskunnallisia mahdollisuuksia. Tämäkin yhdistää korealaista ja suomalaista tanssin kenttää, sillä Suomessakin aletaan tanssitaiteen rinnalla ymmärtää myös tanssin monenlaisia hyvinvointiulottuvuuksia.

Hyauk Jin Geon: Koreassa on kolme kansallista tanssiryhmää, jotka edustavat eri lajeja: perinteistä korealaista tanssia, balettia ja nykytanssia. Niiden lisäksi on useita eri kaupunkien ryhmiä sekä freelanceryhmiä ja valtavasti erilaisia projektikohtaisia työryhmiä.

Hyauk Jin Geon: Yleisöt koostuvat enimmäkseen tanssijoista, koreografeista, kriitikoista ja taidealoja lähellä olevista ihmisistä. Mutta vähitellen myös laajempi yleisö alkaa kiinnostua tanssista ja ymmärtää tanssin yhtenä taidemuotona muiden joukossa.

Hyauk Jin Geon: Oman ryhmäni Ground Zero Projectin ytimessä on yhteistyö eri alojen taiteilijoiden kanssa. Nykytanssi on keskiössä, mutta esityksissä genrerajat häviävät. Yhtä hyvin tärkeässä roolissa voi olla installaatio, jousikvintetto, lyhytelokuva tai interaktiivinen taide tanssin rinnalla.

Mikko: Meidän ryhmiämme yhdistää juuri halu avata tanssitaidetta uudella tavalla ja uusissa konteksteissa.

Mitä kansainvälinen yhteistyö antaa teille?

Mikko: PDC:lle kansainvälinen yhteistyö on ollut aivan keskeistä ryhmän ammattitaidon kehittämisessä ja oman taiteellisen laadun löytämisessä. Hyvin tärkeää on myös päästä esittämään tanssia uusissa paikoissa ja antaa sekä katsojille että taiteilijoille tilaisuus nähdä jotakin uutta ja erilaista. Me pystymme tarjoamaan vieraileville taiteilijoille esiintymisiä, harjoitustiloja ja muuta taiteellista ja teknistä henkilökuntaa, kun uutta teosta luodaan. Tämä toimii yleensä kahteen suuntaan.

Millainen harjoitusprosessi on ollut tällä kertaa?

Mikko: Työstämme uutta teosta Pathless Wood sekä Porissa että Helsingissä. Korealaiset tanssitaiteilijat ovat tavanneet monia suomalaisia taiteilijoita ja osallistuneet paikalliseen työpajaan. Teoksen suunnittelu alkoi vuosi sitten Etelä-Koreassa ja pohjatyötä on tehty siitä asti. Nyt Suomessa meillä on kolme ja puoli viikkoa aikaa tuoda uusia asioita sen päälle ja toteuttaa ideat ja suunnitelmat.

Millainen teos on valmistumassa?

Hyauk Jin Geon: Pathless Wood kertoo valintojen tekemisestä elämässä. Valinnan tekemisen hetkellä mieleemme tulvahtaa muistoja, jotka liittyvät omiin kokemuksiimme. Joskus muistot johtavat meidät uusille poluille, mutta toisinaan niistä voi tulla häkki, josta emme pääse ulos. Muistoista voi tulla pakkomielle, joka estää meitä pääsemästä eteenpäin elämässä.


Pori Dance Company vierailee Savoy-teatterissa Helsingissä 29.–30.11.2016. Ohjelmistossa nähdään suomalais-korealaisena yhteistyönä toteutettava kantaesitys, Geon Hyauk-Jinin koreografioima Pathless Wood sekä Tero Saarisen varhaisvuosien avainteoksiin lukeutuva Overdosed Mood.