Kuntien kulttuuritoiminnan kehittäminen edellyttää resursseja ja yhteistyötä

UUTISET
21.12.2020

Kulttuuritoiminnan tilanne ja kehittämistarpeet vaihtelevat runsaasti suomalaisissa kunnissa. Tämä selviää Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tuoreessa tutkimusraportissa. Kulttuuritoiminnan kehittämiseen tarvitaan muun muassa resursseja ja hyvien käytänteiden jakamista.

Toimitaanko maaseudulla vai kaupungissa? Mikä on väestön rakenne? Entä mitkä ovat kulttuuritoiminnan resurssit? Kuntien erilaiset lähtökohdat luovat erilaisia tarpeita ja mahdollisuuksia kulttuuritoiminnan kehittämiseen.

Kulttuuritoiminnan kehittämistarpeita tarkasteltiin Cuporen tutkimuksessa viidellä osa-alueella, joita ovat kulttuuritoiminnan laatu, vaikuttavuus, henkilöstön osaaminen, asukkaiden yhdenvertaisuus ja kuntien yhteistoiminta. Nämä osa-alueet mainitaan keväällä 2019 voimaan tulleessa laissa kuntien kulttuuritoiminnasta.

Kunnat hakevat kulttuuritoiminnalta erilaisia vaikutuksia

Tutkimus perustuu olemassa olevien määrällisten ja laadullisten aineistojen lisäksi 14 kunnan kulttuuritoiminnasta vastaavan henkilön haastatteluihin.  Esille nousi monenlaisia kehittämistarpeita kulttuuritoiminnan eri osa-alueilla.

Kunnan kehittämistarpeisiin vaikuttaa esimerkiksi se, tuottaako kunta itse kulttuuripalveluja tai millaista kulttuuripalvelutarjontaa se haluaa ylläpitää. Erikoistutkija Minna Ruusuvirta painottaa, että kunnat hakevat kulttuuritoiminnalta erilaisia vaikutuksia.

”Toisissa kunnissa saatetaan painottaa hyvinvointivaikutuksia, toisissa taas esimerkiksi kulttuurin roolia alueen vetovoimaisuuden edistämisessä. Tämä vaikuttaa palvelujen kehittämistarpeisiin”, Ruusuvirta toteaa.

Kaikki haastatellut pitivät tärkeänä lähtökohtana asukkaiden yhdenvertaista mahdollisuutta kulttuuripalvelujen käyttöön. Käytännössä kulttuuripalveluiden tarjonnassa ja sitä kautta saatavuudessa on kuitenkin suuria alueellisia ja paikallisia eroja.

Yhteistyö lisää mahdollisuuksia – hyvät käytännöt jakoon

Yhteistyö kuntien kulttuuritoiminnassa on keskeisessä asemassa. Sitä tehdään paljon sekä kunnan sisällä että kunnan ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Kunnat osaavat tehdä yhteistyötä ja pitävät sitä tärkeänä, mutta kehittämistarpeita ilmenee rakenteisiin, käytäntöihin ja asenteisiin liittyen. Yhteistyötä voidaan parantaa edelleen esimerkiksi hyvien käytäntöjen jakamisella.

Kulttuuritoiminnan uudet roolit esimerkiksi alueellisen elinvoiman ja hyvinvoinnin edistämisessä vaativat uudenlaista osaamista kaikenlaisissa kunnissa.

”Yhteistyön luomat mahdollisuudet kulttuurin potentiaalin hyödyntämiseen esimerkiksi uusien toimintamallien ja näkökulmien kehittämisessä tai kunta- ja kaupunkisuunnittelussa jäävät usein vielä kunnissa hyödyntämättä”, erikoistutkija Ruusuvirta sanoo.

Tutkimuksessa ilmeni myös, että laatu ja vaikuttavuus ovat kuntien kulttuuritoiminnan keskeisiä kehittämiskohteita. Niiden edistäminen edellyttää kussakin kunnassa sen määrittelyä, mitä kulttuuritoiminnalla tavoitellaan, ja mitä laadukkaalla kulttuuritoiminnalla kunnassa tarkoitetaan.

Kaikissa kunnissa kulttuuritoiminnan kehittäminen edellyttää riittäviä resursseja. Tarvetta on sekä kulttuuritoiminnan lisäresursoinnille että keinoille osoittaa ja kommunikoida kulttuuritoiminnan merkitystä resursseista päättäville.