“Ole auki” – Sivuaskeleen ohjelmisto kutsuu kokemaan yhdessä

UUTISET
16.1.2017

Zodiak – Uuden tanssin keskuksen vuosittain järjestämä nykytanssifestivaali Sivuaskel on tuonut Suomeen nykytanssin pioneereeja, uusia vaikutteita ja nousevia tekijöitä jo 1990-luvulta asti. Tänä vuonna ohjelmisto pyrkii ravistelun sijaan tuomaan katsojat ja tekijät yhteen – kokemaan teoksia yhdessä.


Sivuaskel 6.–12.2.2017 Kaapelitehtaalla, Helsingissä.

“Tänä vuonna siirrymme halusta shokeerata tilanteeseen, jossa toivomme tulevamme eri kokemusten tasoilla yhteen. Festivaali haluaa väittämisen ja ehdottamisen sijaan nyt keskustella”, kertoo festivaalin taiteellisen työryhmän jäsen Niko Hallikainen.

Ohjelmistossa on kuusi teosta, kuudelta eri työryhmältä:  Ian Kalerin (Itävalta) o.T (Incipient Futures), Stina Nybergin (Ruotsi) Horrible Mixtures, Tove Sahlinin (Ruotsi) My Own Bodies, Julian Weberin (Saksa) constructing ruins – a guided tour, Helgebostad / Wigdel / Berstad -työryhmän (Norja) Soil girl ja Rodrigo Sobarzon (Chile / Alankomaat) Apnea.

Julian Weber: constructing ruins – a guided tour. Kuva: Paul McGee

Julian Weber: constructing ruins – a guided tour. Kuva: Paul McGee

“Näissä kaikissa kuudessa on jotain sellaista, mitä emme täysin osaa artikuloida. Ne herättävät viehätystä, jollaista ei pysty täysin muuttamaan sanoiksi”, miettii Hallikainen.

Jos on aikaa vain pariin

Hallikaisen mukaan ohjelmisto on kokonaisuus, jossa teokset kommunikoivat keskenään. Jos on aikaa vain pariin, hän suosittelee Ian Kalerin ja muusikko ja media-artisti Planningtorockin teosta o.T. (Incipient Futures) sekä Julian Weberin teosta constructing ruins. Incipient Futures tutkii musiikin, tanssin ja liikemuotojen yhteyksiä ja sitä, miten meitä liikutetaan yhteisönä. Constructing ruins käsittelee puolestaan katastrofaalisuutta – teos koetaan opastetulla kierroksella näyttämötilassa.

Ian Kaler: o.T. (Incipient Futures). Kuva: Eva Würdinger

Ian Kaler: o.T. (Incipient Futures). Kuva: Eva Würdinger

Festivaaliohjelmassa teoksista puhutaan kokoontumisen ja muodostumisen paikkoina. Hallikaisen mukaan tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi katsomorakenteen uudelleen ajatteluna: yleisö kokee teoksia kehässä näyttämön äärellä tai jopa sen sisällä.

“Tällainen seuraamisen tapa, missä tila muodostautuu jaettavaksi, puhuttelee meitä aina yksilötasoa laajemmin. Yksilölliset kokemukset kerrostuvat tilaan, ne tulevat aistittaviksi ja jaettaviksi teoksen lailla”, Hallikainen sanoo.

Yksinkertaisuuksia festivaali ei tarjoa. Teokset “pysäyttävät kaiken ja vaativat katsojalta syventymistä ja jäsentelyä” julistetaan ohjelmassa. Hallikainen rohkaisee epäilevää katsojaa:

“Ole auki. Tai jos se tuntuu vaikealta, opimme kyllä olemaan sitä yhdessä.”