Tanssitaiteilija Martta Bröyerin kipeä tie näytelmän aiheena

Aija Pahkala © Jussi Virkki

Aija Pahkalan esittämä Martta Bröyer (1897–1979) raivaa tiensä tanssikouluihin Weimarin tasavallassa ja pyrkii sinnikkäästi uudistamaan tanssitaidetta 1920- ja 1930-luvun Suomessa. Yleisön pilkasta huolimatta Bröyer pitää kiinni luomastaan tyylistä eli bröyerismistä ja omasta merkityksestään taiteen kaanonissa.

Bröyer ammensi oppinsa Saksasta, maailmankuulun Mary Wigmanin koulusta. Hän kehitti tämän ajatusten pohjalta 1920–30-luvuilla oman tyylinsä, jota opetti perustamassaan Bröyer-opistossa. Tanssija-koreografi katsoi itse tehneensä tärkeimmän uransa nuorten tanssipedagogina.

Bröyer-tyyli eli bröyerismi perustui tanssiin ilman musiikkia: tanssi tapahtuu runonlausunnan säestyksellä. Aikansa henkeä omaperäisesti heijastaen Bröyer yhdisti modernin tanssin kansallisromantiikkaan.

1900-luvun alun aikalaiset ottivat Bröyerin vastaan vaihtelevasti, ja uusi tyyli sai kiitoksen lisäksi osakseen ankaraa, jopa murskaavaa kritiikkiä. Bröyer jatkoi silti sitkeästi linjallaan 1960-luvulle asti ja sai elämäntyöstään 1956 Pro Finlandia -mitalin.

Esitys toteutettu yhteistyössä kaupunginmuseon tutkijoiden kanssa

Taiteellisen tulkinnan Bröyerin elämästä on ohjannut Hanna Ojala. Hän on myös kirjoittanut Nimeni on BRÖYER -näytelmän yhdessä Aija Pahkalan kanssa. Ojalan teoksia leimaavat poikkeuksellisten naisten tarinat sekä yksilön ja yhteisön välinen kitka.

”Martta Bröyer halusi jäädä historiaan, ja sen varmistaakseen hän möi kaupungille Ruiskumestarin talona tunnetun museoidun kotinsa. Esityksessä tutkimme, mistä muista syistä Martta on muistettava. Martan tarinan kautta muistamme myös tietyn ajan, ruumiin ja kulttuurin herstorya – sellaisena kuin se puhuttelee meitä tänään. Museot ovat muistamisen paikkoja. Skenografi Reija Laineen museoon lavastama huoneteatteri toimii nyt sellaisena”, Ojala kertoo.

Nimeni on BRÖYER käsittelee yhdellä aikatasolla äitinsä hylkäämän tytön hidasta kiintymistä kasvatusäitiin, jolle tytön tanssi on syvä, moraalinen ongelma. Toisella aikatasolla esitys käsittelee Saksassa syntyvän uuden, ”vapaan” ja holistisen ruumiinkulttuurin vaikutusta nuoren, rakkautta janoavan ja kammoavan naisen elämään.

Produktion työryhmän muodostavat ohjaaja Hanna Ojalan ohella skenografi Reija Laine, äänisuunnittelija Juuso Voltti, koreografi-esiintyjä Laila Nousiainen sekä näyttelijät Reetta Kankare, Sannamari Patjas ja Aija Pahkala.

Esityksen tuotanto on toteutettu yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa. Näytelmän sisältö on syntynyt vuoropuhelussa museon tutkijoiden Anne Rystin, Jere Jäppisen ja Mikko Lindqvistin kanssa, heidän tarjoamansa lähdemateriaalin sekä Bröyerin laajan arkiston äärellä.

Martta Bröyer syntyi Ruiskumestarin talossa, Helsingin kantakaupungin vanhimmassa puisessa asuinrakennuksessa, jonka hän kiinteistön viimeisenä yksityisenä omistajana myös pelasti jälkipolville. Tästä kerrotaan kaupunginmuseon vuonna 2021 julkaisemassa kirjassa Ruiskumestarin talo.

Nimeni on BRÖYER -näytelmä nähdään Hakasalmen huvilassa Helsingissä 10.5.–20.5.2023.